Piparkakkutalo tänä vuonna

Päätin tehdä piparkakkutalon. Minulla oli kilo taikinaa, eikä sen paremmin kaavaa kuin oikein selkeää ajatustakaan. Tein paperille sivuseinän ja päätyseinän kaavan ja niitä mukaillen sitten väsäsin niin monta juttua kuin taikinasta riitti.

Kokeilin myös tehdä torneihin (eivät näy kuvassa, oikealla seinustalla ja takana) töttereöitä ja se onnistui yllättävän hyvin. Eli tein paperista kartion ja paistoin taikinan siinä päällä. Tornien pyöreitä muotoja teinkin sitten vaikka miten: paistoin suorana ja taivutin uunista tultua (halkeilee ikävästi), paistoin puukaulimen päällä ( tarttuu kiinni ja jää raa'aksi), paistoin puukaulimen päällä folion päällä (onnistui ihan kohtuullisesti). Osat kiinnitin sulalla sokerilla ja kyllä, sain yhden palovamman.

Koristelussa päätin, että vähempi ei tänä vuonna riitä. Tein pikeerin tomusokerista ja munavalkuaisesta ja värjäsin osan siitä vihreäksi ja osan punaiseksi. Katoilla on perinteinen valkoinen pursotus ja ranskanpastilleja. Seiniin kiinnitin ensimmäistä kertaa myös minibretzeleitä. Lisäksi katoilla ja seinillä on minikarkkikeppejä. Päälle vielä hieman tomusokeria.

Lopputulos on jotain amerikkalaisen ja saksalaisen mökin väliltä :)

Pellillinen piirakkaa ja vanhan ajan vaniljakastike

Vanhan ajan vaniljakastikkeeseen tulee keltuaisia, kermaa ja aitoa vaniljaa. Tässä on jujuna nyt se, että ylijääneet valkuaiset käytetään itse piirakkaan. Ei tarvitse sitten niitä säilyttää ja miettiä, että mitä tekisi.

Piirakan alkuperäinen idea on uusimmasta Maku-lehdestä (4/2016). Siinä oli jujuna kaneli muruseoksessa, mutta itse puolitin kanelin määrän, enkä oikein lopuksikaan ollut niin kovin innostunut kanelin ja mustikan yhdistelmästä. Kananmunien määrää muunsin tuon vaniljakastikkeen vuoksi ja vähensin roimasti sokerin määrää. Alkuperäiset sokerimäärät suluissa perässä. Jokainen voi tehdä omaan makuunsa. Sokerin määrää vähentäessä on vaarana, että rakenne kärsii, mutta tämä onnistui kyllä hyvin. Vatkasin munat ja sokerin vaan tosi huolellisesti.

Oikein hyvä peruspiirakka, pehmeä ja aika paksu pohja. Vaniljakastike on just niin hyvää kuin vaan voi kuvitella <3

Mustikkapiirakka (pellillinen)

200 g voita
3 kananmunaa ja 2 valkuaista
2 dl sokeria (alkup. 3,5dl)
1 dl kuohukermaa
3 dl kevytmaitoa
7 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

1 l pakastemustikoita

Murupinta:
100 g voita
1 ½ dl sokeria (alkup. 2 dl)
2 dl vehnäjauhoja
(1 - 2 tl kanelia, jos tykkää)

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Sulata voi ja jäähdytä.
3. Vatkaa kolme kananmunaa ja kaksi valkuaista (säästä keltuaiset vaniljakastikkeseen) huoellisesti sähkövatkaimella vaahdoksi. Valuta joukkoon jäähtynyt voi ohuena norona ja jatka vatkaamista.
4. Lisää kuiva-aineseosta ja kerma-maitoseosta varovasti sekoitellen, kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin.
5. Levitä taikina leivinpaperille uunipellille. Ripottele pintaan mustikat. Tuoreita mustikoita käyttäessä paistoaika hieman lyhenee.
6. Valmista muruseos. Nypi kaikki ainekset sekaisin ja murustele piirakan pinnalle.
7. Paista uunin (alemmalla) keskitasolla 30 - 40 minuuttia.

Vanhan ajan vaniljakastike

2 keltuaista
1 dl kuohukermaa
3 dl kevytmaitoa
2 tl perunajauhoja
2 rkl sokeria
½ tl vaniljasiemenjauhetta tai halkaistu ½ vaniljatanko
(tai 2  - 3 tl vaniljasokeria lopuksi lisättynä)

1. Mittaa kaikki ainekset kattilaan. Vatkaa tasaiseksi vispilällä.
2. Aloita rauhallinen kuumennus koko ajan vispilällä pohjaa myöten sekoittaen.
3. Vahdi kastiketta koko ajan ja kun se sakenee ja aavistuksen pulpahtaa, nosta heti pois liedeltä.
4. Jäähdytä kastike heti kylmässä vesihauteessa koko ajan sekoitellen. Näin rakenne pysyy sileänä eikä pintaan muodostu kuorta.
5. Nosta jääkaappiin.

Saaristolaisleipä, mahtava juustojen kaveri

Joulun aikaan pitää aina leipoa saaristolaisleipää. Se saa tekeytyä paiston jälkeen päivän pari ja säilyy parisen viikkoa viileässä. Saaristolaisleipä on hyvää kovien juustojen kanssa. Ja aurajuuston ja hillon kanssa. Ja lohen sekä savulohimoussen kanssa. Ja kunnon kinkun ja ihan vain voin kanssa.

Paistoajoista on netissä monia versioita. Itse olen paistanut nyt melkein puolitoista tuntia, sitten voidellut kahvisiirapilla ja sitten paistanut vielä parikymmentä minuuttia.

Yleensä ohjeissa on siirappia 3 dl mutta omassani on kaksi. En kaipaa enempää makeutta.

Saaristolaisleipä (2 leipää)

1 l piimää tai appelsiinimehua
75 g hiivaa
3 dl kaljamaltaita
2 dl tummaa siirappia
2 tl suolaa
3 dl ruisleseitä
4 dl ruisjauhoja
9 dl vehnäjauhoja

1. Liota hiivaa kädenlämpöiseen piimään. Lisää maltaat ja siirappi ja sekoita hetki.
2. Lisää suola, ruisleseet ja lopuksi ruis- ja vehnäjauhot. ALusta taikinaksi.
3. Kohota taikina rauhassa kaksinkertaiseksi.
4. Jaa taikina kahteen leipävuokaan (väh. 1.5l).
5. Paista leipiä 175 asteessa 1 h 20 min. Voitele leivät kahvin ja siirapin seoksella ja jatka paistamista vielä 30 minuuttia.
6. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Kumoa vuoistaan.
7. Säilytä leipiä kylmässä muoviin tai folioon käärittynä.

Ohraleipä. Ja voita ja juustoa.

Joku aika sitten ostin ohrajauhoja, mutta leipävarastot ovat pullottaneet koko ajan, joten nyt vasta pääsin leipomaan. Syötiin tätä minestronekeiton kaverina, resepti tulossa siihenkin.

Selvitin myöskin, mitä se "otti ohraleipä" oikein tarkoittaa. No, se tarkoitti ennen vanhaan sellaista huonoa tilannetta, jossa rukiin puutteessa jouduttiin turvautumaan vähäpätöisempään ohraan. Nykyäänhän perinteinen ohraleipä on kovassa huudossa, joten perinteinen merkitys on hieman ajastaan jäänyt. Sen kyllä huomasin, että taikina on tahmeaa ja erittäin takertuvaa, joten nykypäivän katastrofi voisi ollakin taikinan liimautuminen alustaan..

Nämä leivät paistetaan kuumassa ja tuloksena on ihanan rapea kuori. Itse keksin työntää banaanikakun uuniin rieskojen kohotessa, ja sen seurauksena kohotin leipiä liian pitkään ja ne aavistuksen lässähtivät. Siis hoh hoijaa. Niin on nopeaa tajunnan ja inspiraation virtaa välillä keittiössä, ettei järki pysy perässä.

Ohraleivät (2 kpl)

5 dl maitoa tai piimää
½ pkt hiivaa
1 tl suolaa
5 dl ohrajauhoja
3 dl vehnäjauhoja

ohrajauhoja

1. Liota hiiva haaleaan maitoon. Lisää suola ja orhajauhot ja anna tekeytyä puolisen tuntia.
2. Sekoita puuharukalla sekaan vehnäjauhot ja kohota puolisen tuntia.
3. Kaada taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja jaa taikina kahtia. Muotoile kaksi pyöreää limppua.
4. Kohota puoli tuntia liinan alla.
5. Paista250 asteessa 20 minuuttia.

Herkullinen lapapata

Tehtiin taas syksyn viiletessä possun lapaa uunissa ja ei voi muuta kuin ihmetellä, miten maukasta ruokaa syntyy uunin lämössä ja niin halvalla. Tällä kertaa tein lavan vähän särän tylisesti ja laitoin perunatkin uuniin. Ei suolaa kummempia mausteita! En peittänyt lihaa paistaessa, koska pidän tummasta pinnasta, mutta kun pinta on hieman saanut väriä, niin padan voisi peittää kannella.

Aiemmin lavasta on kokattu tätä lapaa kasvisten kanssa ja possu-chilipataa. 

Possun lapapata (4 - 6 ann.)

n. 1,5 kg possun lapaa
2 tl suolaa
8 - 10 perunaa koosta riippuen
3 porkkanaa
pala lanttua
1 iso punasipuli
1 iso sipuli
1 dl vettä

1. Kuori perunat ja laita ne padan pohjalle. Oikein isot perunat voi puolittaa.
2. Kuori porkkanat ja sipulit ja pilko ne lohkoiksi. Pilko myös pala lanttua. Lisää kaikki kasvikset pataan. Lisää desilitra vettä.
3. Leikkaa lavasta nahka irti ja osa näkyvästä rasvasta. Osa rasvasta on hyvä jättää, sillä se antaa mehevyyttä ja makua ruokaan. Halutessasi voit irrottaa myös osan luista.
4. Ripottele lavan molemmille puolille teelusikallinen suolaa. Paina lapa kasvisten päälle pataan. Lavan voi painella niin, että se mukautuu hyvin vuoan muotoon.
5. Paista 180 asteessa 2 - 2½ h. Kasvikset ovat kypsiä ja liha irtoaa hyvin ja on mureaa.
6. Annoksia varten pilko kypsää lihaa hieman ja nostele lautasille lihaa, kasviksia ja reilusti lientä.

Kaalikääryleet, vol II

Edellisellä kerralla tein kaalikääryleitä paistetusta jauhelihasta mutta nyt päädyin tekemään näitä murekeversioita eli kaalikääryleen täyteliha laitetaan kääryleiden sisään raakana. Nämä taitavat kyllä olla parempia!

Kaalikääryleet (18 kpl)

reilu 1,5 kg valkokaalia
vettä
½ tl suolaa

Täyte:
25 g voita
1 sipuli
100 g porkkanaa
1 dl puuroriisiä
3½ dl vettä tai kaalin keitinlientä
n. 1 tl suolaa
2 dl hienonnettua kaalia (kaalin sisustaa)
300 g nauta-sikajauhelihaa
mustapippuria
½ tl timjamia
1 kananmuna

Liemi:
3 dl kaalin keitinlientä
3 - 4 rkl siirappia
1 rkl voita
½ tl suolaa

 1. Koverra kaalista kanta irti (jolloin lehdet käytännössä ovat valmiiksi irrallaan toisistaan) ja keitä kokonaista kaalia suolalla maustetussa vedessä 10 - 15 minuuttia. Nosta kaali jäähtymään.
2. Irrota suuret, päällimmäiset lehdet yksitellen kaalikääryleitä varten (väh. 18 lehteä ) ja hienonna kaalin sisustaa täytettä varten.
3.Kuori ja hienonna sipuli. Sulata pannulla voi ja kuullota sipulia hetki. Lisää porkkana pieneksi pilkottuna tai raastettuna. Kaada joukkoon kaalin keitinlientä ja lisää puuroriisi, hienonnettu kaalinsisus, suola, mustapippuri ja timjami. Keitä miedolla lämmöllä kunnes riisi on kypsää. Anna täytteen jäähtyä hieman.
4. Sekoita täytteeseen raaka jauheliha sekä kananmuna. Sekoita tasaiseksi massaksi.
5. Nosta jokaiselle kaalinlehdelle n. ruokalusikallinen täytettä. Kääri kääryleet rullalle ja nosta uunivuokaan saumapuoli alaspäin.
5. Valmista liemi. Sulata kattilassa voi ja lisää sekaan siirappi ja vesi sekä hieman suolaa. Valele kääryleet ja säästä lientä myös myöhemmäksi.
6. Paista kääryleitä 225 asteessa noin vartti, kunnes ne ruskistuvat. Alenna lämpö sitten 170 asteeseen ja paista vielä noin 45 minuuttia. Käänä kääryleitä pari kertaa paistamisen aikana. Valele kääryleitä liemellä muutamia kertoja paiston aikana. Lientä muodostuu myös vuokaan, käytä sitäkin valeluun.

Ruismustikkapuuro

Kaikkihan ovat joskus syöneet ruispuolukkapuuroa, mutta itse en ole (kai) aiemmin törmännyt ruismustikkapuuroon. Siinä sitä ihminen taas törmää ajattelun rajallisuuteen. Siis minä törmään.Vispipuuroa voi tehdä jos vaikka mistä, miksei siis riisi- ja ruispuuroakin.

Ajatteluani laajensi naapurin kaunotar, joka on epäilemättä ehta emäntä ja keksii jos mitä laittamista vähistäkin aineksista. Tai lähiruoka-aineksista, jos paremmin sanon. Hän joka tapauksessa huuteli minulle ikkunasta ruismustikkapuuron ohjeen.

Ehkäpä on niin, että monilapsissa perheissä on aikanaan penniä venytetty ja mielikuvitusta kovinkin käytetty ja suurperheissä nämä perinneruoat myös siirtyvät eteenpäin, vaikkei se enää taloudellisesti olisikaan välttämätöntä. Toinen perinteinen ruokakulttuurin välittäjä on koulu, mutta sekin painii kovissa vaikeuksissa, kun lapsille kelpaa paremmin pizza, broilerisuikaleet, jauhelihaeinespihvit ja pinaattiletut. Koulu voisi ottaa rohkean linjan, jättää einekset pois, kulkea kohti kotimaisuutta ja ruokaperinteitä ja lisätä kasvisten määrää ruokalistalla.

No, unelmia unelmoidessa on hyvä syödä tätä puuroa. Maidon kanssa erinomaista, mutta pelkiltäänkin maistuu, mutta itse laitoin toiseen annokseen voisilmän ja sekin oli oikein maistuvaa.


Ruismustikkapuuro  (4:lle)

1 l vettä
5 dl mustikoita
1/4 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
3/4 dl sokeria

1. Mittaa kattilaan vesi ja mustikat, suola ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi.
2. Lisää ruisjauhot vispaten joukkoon. Keittele hiljakseen välillä sekoitellen 45 - 60 minuuttia. Puuron sekoittaminen estää puuroa paakkuuntumasta.
3. Nauti sellaisenaan, (rasvaisen) maidon kanssa tai voin kera.

Lusikkaleivät

 

Suloisen ja mahtavan makuisia! Väliin sipaisin itse tehtyä raparperimarmeladia (siis hilloa, sanon sitä vaan marmelaadiksi, koska aion joku päivä laittaa sitä voin päälle paahtikselle, ah.).

Lusikkaleivissä on se ihana paahtunut, hieman kinuskinen vivahde, koska voita kiehutellaan hetki ennen sokerin kanssa sekoittamista. Koska tämä on maun olennainen osa, kannattanee käyttää juuri voita, tai ainakin oivariinia. Osa ruskistaa voin, mutta minusta maku tulee jo tuosta muutaman minuutin kiehuttelusta.

Yritin nopsaan vähän selvittää lusikkaleipien alkuperää. On mahdollista, että ne ovat nimenomaan suomalainen leivonnainen, vieläpä mukavasti Eurooppaan levinnyt sellainen. Englanninkieliseksi vastineeksi on muodostunut Finnish browned butter teaspoon biscuits/ cookies. Lusikkaleivät ovatkin melkoisia julkkiksia!

Lusikkaleivät (20-24 kpl)

100 g voita
3/4 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
(1 tl van. sokeria)

1. Sulata voi kattilassa ja kiehuttele viitisen minuuttia melko miedolla lämmöllä. Pidä voita koko ajan silmällä ja sekoittele välillä ja kun tiivis vaahto hieman laskeutuu, voi jonkin verran kirkastuu ja saa hieman syvemmän värin, nosta kattila pois liedeltä.
2. Kaada sula, kuuma voi kulhoon, jonka pohjalla on sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä. Sekoita uudestaan.
3. Lisää jauho-soodaseos ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
4. Etsi sopiva pikkulusikka, jossa on hyvä, soikea ja melko syvä kuoppa. Vanhat lusikat ovat juuri sellaisia! (Itse käytin vauvan Nalle Puh-lusikkaa ü)
5. Kaapaise lusikalla taikinaa kulhosta ja vedä lusikka kulhon reunaa vasten siten, että taikina painuu lusikkaan tiiviisti ja ylimääräinen taikina leikkautuu pois. Vedä sitten lusikkataikina sormien avulla irti lusikasta ja aseta pellille kupera puoli ylöspäin. Jatka näin, kunnes koko taikina on käytetty.
6. Paista 175 asteessa 12-15 minuuttia.
7. Anna pikkuleipien hieman jäähtyä ja sipaise sitten vajaa puoli teelusikallista hilloa puolikkaalle ja nosta päälle toine puolikas. Pyörittele valmiit lusikkaleivät hienossa sokerissa tai ripottele sokeria pintaan.

Ruisleipä juureen

Ehkäpä kukaan ei tiedä, miten tehdään hyvää ruisleipää juurimenetelmällä tai sitten kukaan ei vaan halua ihan todella kertoa, miten se onnistuu. Tai toisekseen, kukaan ei ole itsekään varma, mitä tuli taikinaan laittaneeksi ja kuinka paljon. Viimeisin vaihtoehto tuntuu minusta totuudenmukaisimmalta nyt, kun olen itse leipää kokeillut tehdä.

Nähtävästi minulla kävi Hannu Hanhen tuuri, tein Jamie Oliverin hapanleipä-ohjeella onnistuneen juuren ja parin leivontakerran jälkeen minulla oli käsissäni jo herkullista aitoon juureen tehtyä ruisleipää.

Epäilys onnistuisesta kasvoi jättiläismäisiin mittoihin ensimmäisen leivän jo ollessa uunissa. Leipä ei juurikaan kohonnut ja rakenne oli loppujen lopuksi liian tiivis. Mutta koska juuri oli kuitenkin nähtäväsi onnistunut, otin raskista osan talteen ja annoin juuren olla jääkaapissa, ja nyt, leivottuani viidennen kerran, leipä ei enää pysynyt vuoassaan, vaan kohosi niin kauniisti että melkein itketti. Minä, siis minä (!), leivoin tavan tallaajan sähköuunissa erittäin hyvä leivän!

Kannattaa lähteä tälle pitkälle tielle, jos on ruisleivän ystävä. Lue ohjeet läpi ja varmista, että sinulla on juuri nyt aikaa odotella juuren valmistumista. Muutoinkin ruisleivän tekoa on aina ennakoitava, koska raski eli esitaikina laitetaan tulemaan päivää, paria ennen kuin itse leipä leivotaan.

Varsinainen juuri valmistetaan vain kerran. Jokaisella leivontakerralla valmistetaan raski eli esitaikina edellisestä juuresta. 24 - 48 tuntia levänneestä raskista valmistetaan varsinainen leipätaikina ja otetaan talteen uusi juuri ennen suolan lisäämistä.

Juurta voi säilyttää lasipurkissa jääkaapissa, jossa se säilyy 1 - 2 viikkoa. Kannattaa varoa, ettei juureen joudu epäpuhtauksia, jottei se pilaannu. Juuren voi myös pakastaa, jolloin se säilyy paremmin.

Ensimmäiseltä leivältä on turha odottaa kovin paljoa. Itse olin kyllä siitäkin tosi onnellinen, mutta leivän rakenne ja maku todella paranee, kun juurta jaksaa kehitellä ja leipoa useamman kerran. Jokainen kerta on hieman erilainen ja onnistumista ei voi välttämättä taata. Jos juuri kuitenkin onnistuu, kannattaa itse leivän leipomista jatkaa ja jatkaa ja jatkaa... Onnea matkaan!!

Vihdoinkin kohoava vuokaleipä - ja aitoon juureen!

Hapantaikinajuuri ja alkutaikina

500 g luomuruisjauhoja
1 litra vettä

Päivä 1: Sekoita jauhot ja vesi. Pane kulho viileään paikkaan tunniksi, tuo sitten sisälle ja peitä kelmulla.
Päivä 2: Seos alkaa kuplia. Anna sen olla.
Päivä 3: Seos muuttuu hieman harmahtavaksi. Lisää kourallinen ruisjauhoja ja hieman vettä, jotta saat saman rakenteen kuin ensimmäisenä päivänä.
Päivä 4: Anna olla.
Päivä 5: Seos on nyt tuhkanharmaa ja haisee oluelle ja maltaalle (oudolle ü). Lisää pari desiä vehnäjauhoja ja ruisjauhoja niin paljon, että seos on puuromaista. Ota talteen 250 g juurta eli osa tästä taikinasta. Tästä juuresta valmistetaan seuraavalla kerralla raski. Nyt kuitenkin voidaan tehdä yksi leipätaikina. Lisää niin paljon jauhoja, että taikina on leivottava. Anna levätä seuraavaan päivään. Leivo leipä, miten parhaiten taidat (vuoka on hyvä vaihtoehto, koska taikinaan on vaikea laittaa juuri oikea määrä jauhoja, jotta se pysyisi muodossaan mutta ei olisi liian kovaa).

Raski eli esitaikina

200 - 250 g juurta
6 dl vettä
5 dl ruisjauhoja

Sinulla on valmistamasi juuri (osa ensimmäisestä/edellisestä taikinasta). Lisää juureen haaleaa/ lämmintä vettä ja ruisjauhoja. Anna levätä lämpimässä paikassa 24 - 48 tuntia, riippuen siitä, kuinka hapanta taikinaa haluat. Välillä voi sekoitella. Itse pidän taikinaa yön yli pönttöuunin päällä katon rajassa, jolloin paikka on melko lämmin. Tavallinen huoneenlämpö riittää kuitenkin myös.

Ruisleipätaikina

raski
2 dl vehnäjauhoja (jotta taikina kohoaisi paremmin)
3 - 4 dl ruisjauhoja (tai sopivasti)
suolaa

Kun raskia on hapatettu haluamasi aika, lisää siihen 2 dl vehnäjauhoja ja ota taas taikinasta erilleen juurta noin 250 g seuraavaksi kerraksi. Lisää vasta sitten taikinaan suola ja ruisjauhoja, kunnes taikina on kimmoisa. Anna taikinan kohota 3 tuntia. Paina kämmenreunalla kuoppa tai risti taikinan pintaan, niin näet, kohoaako taikina. Jos kohoaminen on erittäin huonoa, anna kohota kauemmin. Leivo leiväksi (limppu, reissumiehiä, ruisnappeja, vuokaleipä).Kohota itse leipää vielä ainakin tunti. Huonosti kohonnut leipä voi repeillä uunissa liikaa.

Paista leipä. Itse paistan vuokaleipää 225 asteessa noin 45 minuuttia. Sen jälkeen käärin leivän kestoleivinpaperiin ja leivinliinaan ja annan jäähtyä ja vetäytyä rauhassa. Leipä on helpompaa leikata vasta aivan jäähtyneenä, vielä helpompaa seuraavana päivänä.

Pienenmpiä leipiä paistetaan 25 -35 minuuttia. Kokeilkaa.

Ihan eka ruislimppu (ei pysynyt muodossaan, joten iskin sen irtopohjavuoan reunan sisälle ü)

Ruisnappeja (veitsellä avataan reunat ja muuten repäistään auki hieman jäähtyneenä)

Matala vuokaleipä kaksi päivää levänneestä raskista. Lopputulos ihanan hapanta.

 

Kokeiluja reikäleivästä ja ruisnapeista. Leivät kannattaa pehmittää huolella.

Rotinat

Rotinat ovat lahja vasta lapsen saanelle perheelle. Perinteisesti kyse oli leivonnaisista tai ravitsevasta ruoasta, jotta äiti pääsee takaisin tolpilleen. En tiedä, kuinka voimissaan tämä perinne on täällä saatika muualla Suomessa, mutta mielestäni erittäin hieno ja huomaavainen perinne, joka pitäisi elvyttää kunnolla uudestaan!

Muutama sunnuntai sitten maailmaan saapui ihana pieni prinsessa ja päätinkin heti, että rotinoita on vietävä. Niinpä pakkasin matkaan maalaisleipää, mustikkamuffineja ja pienen lahjan vauvalle. Ja ei muuta kuin menoksi! Ja näinpä samalla vilauksen kolmen päivän ikäisestä kaunottaresta!

Kaalikääryleet

Terveisiä kaikille kaalin ystäville! Kaalikääryleitä on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Alkusysäyksen antoi varmasti Kanelibasilika ihanaisessa blogissaan, sieltä saa siis toisenlaisenkin ohjeen kaalikääryleille. Myöhemmin olen itsekin tehnyt kaalikääryleitä mureketäytteellä.

Kaalikääryleitä kannattaa valmistaa kunnon satsi ja pakastaa ylimääräiset. Tämä ruoka on melko huokea valmistaa itse, mutta kaupassa kääryleet maksavat maltaita ja onpa joskus kohdalle sattunut liian paksukuorisia ja sitkaita versioita. Itse tekemällä saa sellaisia, kun haluaa tai ei ainakaan tohdi kaiken vaivan jälkeen valittaa ü Kääryleet voi täyttää joko jauhelihamureketaikinalla tai jauheliha-riisiseoksella, itse päädyin viimeksi mainittuun tällä kertaa.

Täytteen suolaisuus kannattaa päättää oman maun mukaan, samoin valeluliemen makeus. Ehkä siirappia saisi olla hitunen enemmänkin, makean ja suolaisen yhdistelmä kun on kaalin kohdalla kertakaikkiaan kutkuttava. On herkkua!

Kaalikääryleet (15-18 kpl)

n. 1,5 kg (kääryle)kaalia
vettä
suolaa

Täyte:
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 sipuli
2 porkkanaa
5 dl hienonnettua kaalia
3/4 dl puuroriisiä
3 -  4 dl vettä
1 - 2 tl suolaa
1 dl tuoretta persiljaa
mustapippuria
2 kananmunaa

Liemi:
3 rkl siirappia
1dl vettä
50 g voita

1. Koverra kaalista kanta irti (jolloin lehdet käytännössä ovat valmiiksi irrallaan toisistaan) ja keitä kokonaista kaalia suolalla maustetussa vedessä 10 - 15 minuuttia. Nosta kaali jäähtymään.
2. Irrota suuret, päällimmäiset lehdet yksitellen kaalikääryleitä varten (15 - 18 lehteä ) ja hienonna kaalin sisus täytettä varten.
3. Paista jauheliha ja sipuli. Lisää joukkoon puuroriisi, vesi, raastetut porkkanat ja hienonnettu kaali. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta, kunnes riisi on kypsää ja neste haihtunut täytteestä. Lisää hienonnettu, tuore persilja ja tarkista maku.Sekoita joukkoon vielä kaksi raakaa kananmunaa sitomaan täytettä.

4. Nosta jokaiselle kaalinlehdelle reilu ruokalusikallinen täytettä. Kääri kääryleet rullalle ja nosta uunivuokaan saumapuoli alaspäin.

5. Valmista liemi. Sulata kattilassa voi ja lisää sekaan siirappi ja vesi. Valele kääryleet ja säästä lientä myös myöhemmäksi.
6. Paista kääryleitä 225 asteessa noin vartti, kunnes ne ruskistuvat. Alenna lämpö sitten 170 asteeseen ja paista vielä noin 45 minuuttia. Valele kääryleitä liemellä muutamia kertoja paiston aikana. Lientä muodostuu myös vuokaan, käytä sitäkin valeluun. Jää kääryleet hautumaan vielä uunin jälkilämpöön esim. folion alle.

Puolukka-ruispiirakka ruislimpusta

Nam, nam, nam! Halusin hyödyntää vanhaa ruislimppua leivonnassa. Ajattelin, että miksipä murennettua limppua ei voisi käyttää kuten hiutaleitakin ja niin syntyi tämä piirakka.

Ette usko, miten ihanalle tuoksui muruseos joka tuli piirakan pintaan. Sulaa voita, ruisleipää ja sokeria..mmmm. Pinta paistui rapsakaksi, piiraassa on vahva rukiin maku ja puolukka ja ruis käy hyvin yhteen. Jos vaan olet ruislimpun ja puolukan ystävä, niin kokeile! Suosittelen leiväksi oikeaa kunnon ruislimppua, hapankin leipä käy (ei riihiruisleipä). Parasta uunilämpimänä tai haaleana, seuraavana päivänä seuraksi tarjoaisin vaniljavaahtoa.

Puolukka-ruispiirakka

Pohja:
100 g voita
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl ruisleivän muruja

3½ dl puolukoita

Muruseos:
50 g voita
2 dl ruisleivän muruja
1 dl (ruoko)sokeria

1. Vatkaa pohjaa varten voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää vehnäjauhot, leivinjauhe ja ruisleivän murut ja sekoita. Painele voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan.
2. Ripottele päälle 3 dl puolukoita.
3. Valmista muruseos. Sulata voi, sekoita joukkoon ruismurut ja sokeri. Ripottele piirakan pinnalleja lisää lopuksi vielä puolisen desiä marjoja koristamaan pintaa.
4. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30 minuuttia.
5. Anna jäähtyä haaleaksi ennen tarjoamista. Tarjoa sellaisenaan tai jonkin vaniljaisen kera.

Piirakkaa jäätelön kera.

Uudet perunat ja kananmunakastike

Tähän ruokaan liittyy varmasti jokin primitiivinen lapsuusmuisto ja ties mitä muuta ihanaa. Rakastan uusia perunoita ja kananmunakastiketta. Ja tätä herkkua on koko kesä luvassa! Käy muuten hyvin myös kalan kanssa.

Kananmunakastike (4:lle)

25 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 - 4 dl maitoa
suolaa
3 keitettyä kananmunaa

1 Keitä kananmunat ja laita ne jäähtymään kylmään veteen.
2. Sulata kattilassa keskilämmöllä voi ja sekoita joukkoon jauhot. Älä ruskista.
3. Vispaa joukkoon maito tasaisena nauhana. Jatkuva sekoittaminen auttaa saamaan kastikkeesta sileän. Keitä varoen muutama minuutti.
4. Sekoita joukkoon pieneksi pilkotut kananmunat. Mausta suolalla (ja halutessasi ruohosipulilla, tillillä tai persiljalla).
5. Tarjoa uusien perunoiden kera.

Maanantaiaamun mannaa

Miten eilen sainkin päähäni, että nyt kokeilen ruoanlaittoa pönttöuunissa. Tarkoitan siis sellaista pystyuunia tai pystymuuria, nimityksistä en tiedä muuta eroa kuin sen, että pystyuunissa on kuulemma paksumpi seinämä kuin pönttöuunissa ja siksi pönttöuunin pinta lämpiää nopeammin. No, meidän mökistä näitä pönttiksiä löytyy neljä kappaletta ja kolmea niistä aktiivisesti lämmitellään.

Aloitin ruoanlaiton leppeästi ja oletettavasti helpolla vaihtoehdolla eli uunipuurolla. Kun uunissa oli muutama kekäle jäljellä ja kyljet hehkuivat lämpiminä, nostin sisään sekundapotin. Ostin joskus jostain tarjouksesta keraamisen padan just vitosella ja olinkin ihan varma, että se posahtaa tulisijassa. Mutta eipä vain niin käynyt. Uuni lämmitettiin jo päivällä, joten puurolle tuli pitkät tunnit uunissa, kaiken kaikkiaan 15, mutta lämpöistä oli vielä aamulla ja taatusti kypsää. Kahdeksan tuntia olis varmaan hyvä, kuumuudesta tietenkin riippuu.

Olin niin utelias ja kokematon, että avasin uunin ja padan kaksi kertaa. En näköjään edes tällä onnistunut pilaamaan puuron kypsymistä.

Ohrauunipuuro

voita
1 l maitoa
1½ dl rikottuja ohrasuurimoita
½ tl suolaa

1. Voitele keraaminen tai valurautainen vuoka voilla.
2. Kaada maito, ryynit ja suola vuokaan. Nosta kansi päälle.
3. Aseta vuoka uuniin siten, ettei se koske hiiliin. Sitten vain luukut kiinni ja annetaan hautua oikein ajan kanssa.
(Sähköuunissa puuro voi kypsyä pari tuntia 175 asteessa.)

Possuttelua, osa 3: Potlohko

Tässä viimeinen possuruoka tältä erää. Kun muutin kolme vuotta sitten Suomen kaakkoiseen kulmaan, en ollut koskaan kuullutkaan ruoasta nimeltä perunalohko eli potlohko. Totuteltuani ajatuksen muutaman vuoden päätin valmistaa sitä itsekin. Tein osasta etuselkää kuutioita, jotka käytin tähän perinnneruokaan.

Harmi, ettei meillä ole leivinuunia. On meillä puuhelloja, joissa on uunikin, mutta kun emme ole eksperttejä, niin emme ole tohtineet vielä kokeilla ruoanlaittoa niissä. Nuohooja kyllä kovasti rohkaisi ja kertoi itse paistavansa piirakat puuhellan uunissa. Ja voisihan pystyuuniinkiin padan laittaa, pitäisi vaan ostaa sellainen kunnon valurautapata.

Potlohko (3 - 4:lle)

500 g perunoita
1 sipuli
300 g possunlihaa (etuselkää)
1 tl suolaa
n. 4 dl vettä

1. Kuori perunat ja sipuli ja lohko ne.
2. Paloittele possunliha kuutioiksi.
3. Nosta vuokaan kasvikset ja liha ja kaada päälle vettä siten, että perunat ja liha melkein peittyvät veteen.
4. Ripottele päälle suola ja halutessasi pippuria.

5. Paista 150 asteisessa uunissa parisen tuntia.

 

Possuttelua, osa 2: Possun lapa uunissa

Possumaraton jatkuu. Ja ei kannata kauhistua näistä possun osista sillä tämäkin liha valmistui erittäin helposti mureaksi ja ilman pilkkomista. Oletteko kokeilleet? Kamara tuli tosin irrottaa, mutta meillä on lapsuudenkodissa veistelty tinteille talia, joten minua se ei kauhistuttanut, mutta rakas aviomieheni puistatteli vieressä ja käytännössä kieltäytyi naulaamasta sitä puuhun, joten tinttiset jäivät ilman apetta vaan johan tuo kevätaurinko lämmittää.

Samalla kauppareissulla siis etuselän kanssa ostin myös possun lapaa. Moni netistä löytämäni kotikokki oli sitä mieltä, että lapa on parasta kokonaisena kypsennettynä. Kovin huvittavaa oli lukea taisteluita siitä, että mikä on kunnon lihaa ja kenen mielestä ulkofile on mautonta lettua ja toisen mielestä ainoaa oikeata. Ehkä jokainen voisi joskus kokeilla sitä toistakin suuntaa kuin mihin on tottunut.

Possun lavan voi siis kypsentää kokonaisena tai pilkkoa ja käyttää vaikkapa karjalanpaistiin. Itse meinasin ensin tehdä ihan simppelin paistin, mutta päätin sittenkin maustaa lavan pihvimausteella (mustapippuria, paprikaa, timjamia, valkosipulia, valkopippuria). Tuli kiva grillimausteinen fiilis ja tykättiin kovasti. Tosin maustetta olisi voinu olla jopa vielä enemmän. Itse kypsensin lihaa vajaasa 150 asteessa reilun kolme tuntia, mutta hieman korkeampikin lämpö käy ja parituntinenkin ilmeisesti riittää.

Ps. Possun lapa sopisi erittäin hyvin myös tähän perunatkin sisältävään lapapataan tai  chili-possupataan.

Kokonainen possunlapa ja kasvikset uunissa (6:lle)

300 g lanttua
300 g porkkanaa
200 g sipulia
n. 1½ kiloa possun lapaa palana
3 tl suolaa
2 tl pihvimaustetta (suolatonta)

1. Kuori ja pilko kasvikset uunivuoan pohjalle.
2. Hiero lavan pintaan suola ja pihvimauste ja nosta lapa kasvisten päälle.
3. Kypsennä 150 asteessa 2 - 3 tuntia. Noin puolessa välissä (tai kun pinta on saanut hieman väriä) kypsennystä peitä paisti kannella tai foliolla.
4. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja kasvisten kera.

Uunissa possun lapa ja potlohko.

Kotiruokaviikko: Mustikkakukko eli mustikkarättänä

 
Ohje on kirjasta Perinneruokaa maakunnista. Taisipa olla eka kerta, kun tein tätä herkkua, ja sysäykse taisin saada sekä Inkiväärihillo-blogista että Pirkan ruokalehtisestä. Inkiväärihillossa tehtiin yksi kukko, mutta itse kokeilin tuota perinneohjetta, jossa tehtiin pieniä kukkosia. Puolitin ohjeen, koska herkkujen ylensyönti on pannassa, joten valmiita pikkukukkosia tuli 6 kappaletta. Täytteeseen laittelin pakastemustikoita, tuoreista olisi ihana kokeilla sitten kesällä. Itselläni täytettä jäi hieman yli, koska kukot on vaikea saada kasaan, jos ne tumppaa ihan täyteen mustikoita.

Jos taikinasta tekee yhden kukon pienehköön vuokaan, niin koko täytteen saa varmasti mahtumaan. Itse suunnittelin jälkikäteen, että peltinen muffinivuoka olisi ollut oiva apu kukkojen tekoon. Silloin taikinasta saisi varmasti kahdeksan kukkoa ja taikina ei levähtäisi. Nyt olin muotoillut kauniita pyöreitä kukkosia, mutta uunissa ne levisivät aika lailla ja niistä tuli melko matalia.



Mustikkakukot eli rättänät (6 kpl)

125 g pehmeää voita
½ dl sokeria
2 dl ruis(sihti)jauhoja
1 dl ohrajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Täyte:
½ l mustikoita (200 g pakastemustikoita)
1 rkl perunajuhoja
2 rkl sokeria

1. Vatkaa hetki pehmeää voita ja sokeria. Lisää joukkoon jauhoseos.
2. Anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin ajan.
3. Sekoita täytteen ainekset valmiiksi ja laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
4. Kauli taikina kuudeksi ohueksi pyöreäksi pohjaksi (halkaisija 10-12 cm).
5. Nosta pohjan keskelle täytettä.
6. Nostele reunat kukon päälle ja yritä saada kukko suljettuä päältä päin.
7. Paista kukkoja 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä haaleaksi ennen tarjoamista. Vaniljajäätelö käy kaveriksi!

Kotiruokaviikko: Karjalanpaisti

Olen aina tykännyt karjalanpaistista. Pataruokana se on mielestäni helppo valmistaa ja lihojen laadunkin voi päättää makunsa mukaan. Haudutusaika saa olla mahdollisimman pitkä, etenkin jos käyttää lapaa tai etuselkää. Paistilihoille riittää lyhyempikin aika. Maustaminen on simppeliä - suolaa, laakerinlehti ja maustepippuria. Itse käytän kuitenkin mustapippuria, koska pidän siitä enemmän kuin maustepippurista.

Itse olen tehnyt karjalanpaistin yleensä kannellisessa padassa, mutta nyt tein piastin ilman kantta ja lihat ruskistuvat ihanan maukkaiksi eikä neste ehdi karata. Tarvittaessahan vettä voi hieman lisätä.

Unohdin kuvata koko paistin! Hyvin maistui sekä kotiväelle että saksalaisvieraille. Mutta kuvia halajavat mars nettiin ja samalla voi vilkaista suomalaisten perinneruokien luetteloa.

Karjalanpaisti

voita
700 g karjalanpaistilihoja (tai 300 g possun lapaa/etuselkää ja 400 g naudan paistia/lapaa)
2 sipulia
2 porkkanaa
mustapippureita
laakerinlehti
vettä
1 - 2 tl suolaa (tai 2 lihaliemikuutiota)

1. Ota lihan huoneenlämpöön noin tuntia enneen.
2. Ruskista paloitelu lihat voissa pienissä erissä.
3. Pilko sipulit ja porkkanat reiluiksi paloiksi. Halutessaan nekin voi pyöräyttää pannulla.
4. Nosta uunipadan pohjalle porkkanat ja sipulit, lisää ruskistetut lihanpalat, mausteet ja vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
5. Paista 180 - 200 asteessa reilu 2 tuntia ilman kantta. Tarkista paistin mureus ja kypsennä tarvittaessa lisää.

Kotiruokaviikko: Riisipuuro ja mustaherukkasoppa

Olisihan se ohrapuuro ollut kotimainen ja ekologisempi vaihtoehto! Nyt tehtiin kuitenkin marjasopan seuraksi riisipuuroa. Meillä se maistuu ympäri vuoden eikä vain jouluna. Marjasopan suurustaminen on minulle aina yhtä yllätyksellistä. En pidä paksuista kiisseleistä, mutta jotenkin aina joudun siihen tilanteeseen, etten muista, paljonko ideaali määrä perunajauhoja olikaan. Nyt piti kaiken kukkuraksi turvautua Ohrakkaaseen eli ohratärkkelykseen, koska perunajauhot oli loppu. Kukin löytäköön oman kultaisen keskitien kiisselin paksuudesta. Mehutiivisteen sijaan käytin muuten glögitiivistettä, koska halusin siitä eroon ja se oli mainio pohja mustaherukoille.

Riisipuuro

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l kevytmaitoa
suolaa

1. Kiehauta vesi, lisää riisi ja keitä riisiä, kunnes vesi imeytyy siihen.
2. Lisää maito, kiehauta ja anna sitten puuron hautua erittäin miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia.
3. Lisää lopuksi suola ja sekoita.

Mustaherukkakiisseli

8 dl vettä
2 dl mehutiivistettä (glögitiivistettä)
(sokeria)
2 - 3 rkl perunajauhoja (tai ohrakasta vastaava määrä
200 g pakastemustaherukoita

1. Sekoita vesi ja mehutiiviste. Lisää tarvittaessa sokeria.
2. Sekoita joukkoon perunajauhot.
3. Kuumenna hämmentäen, kunnes kiisseli kiehahtaa. (Ohratärkkelystä keitetään pari minuuttia).
4. Tarjoa haaleana tai kylmänä puuron kera.

Puolukkakaurahyve - vai sittenkin pappilan hätävara?

Minulla on mennyt vissiin sekaisin yksi jos toinenkin jälkiruoka. Kun aloin suunnitella tätä jälkkäriä, ajattelin, että se on puolukkahyvettä. Hyve kuitenkin viittaa usein jonkinlaiseen piirakkamaiseen paistokseen. Tämä olisi oikeammin Pappilan hätävara, johon on käytetty pullasiivuja tai keksinmuruja ja hilloa. Kerma on kyllä ollut sikäli arvossaan, että tuskin sitä on mitä hätäisimpään jälkiruokaan aikoinaan laitettu. Mutta kukapa näistä tietää. Itse olen pitänyt pullavanukasta Pappilan hätävarana enkä ole ainoa pikaisen tarkistuksen perusteella. Olkoon tämä nyt sitten vaikka hyvejälkkäri.

Puolukkakaurahyve

Muruseos:
70 g voita
½ dl sokeria
1½ dl kauraleseitä

2 dl kuohukermaa vatkattuna

puolukkasurvosta (sokeroitua) tai puolukkahilloa

1. Valmista muruseos uunissa. Sulata voi, sekoita joukkoon sokeri ja kauraleseet. Levitä vuokaan ja paista uunissa 200 asteessa 10 - 15 minuuttia, kunnes muruseos on rapsakkaa. Kun otat seoksen uunista, sekoita se murumaiseksi haarukalla.
2. Annostele astioihin vuoroin hilloa, täysin jäähtynyttä muruseosta ja kermavaahtoa.