Viimein Valintataloon

Enpä olisi uskonut. Unelmieni maailmassa olen aina ollut lähikauppaihminen, mutta hintatietoisena ja sillä tavoin säästäväisenä tyyppinä (ja typeryyteen asti bonusjärjestelmiin uskovana) olen vain ohjautunut suurempiin marketteihin.Nyt päätin kuitenkin, että tästä lähin toimin toisin. Meni vaan kerta kaikkiaan järki noihin hypermarketteihin. Ensinnäkin niissä on todella raastavaa käydä lasten kanssa. Toisekseen joutuu kävelemään ihan tosi pitkästi, mikä on aika ärsyttävää varsinkin pienten ostosten takia. Kolmanneksi siletä tulee ostettua kaikenlaista, kun jättiläismäinen valikoima sumentaa harkintakyvyn. Neljännekseksi myyjän löytäminen on usein kiven takana. Viidenneksi hypermarketit käyttävät mielestäni aivan liikaa luonnonvaroja ja varoja yleensäkin mainontaan. Joka toinen päivä laatikkoon kolahtaa milloin mikäkin kevätkuvasto tai viikko-ilmoituslehti. No, jospa muo syyt jo riittäisivät vakuuttamaan minut ja teidätkin.

Lähin kauppamme sijaitsee 2,3 kilometrin päässä kotoamme ja se sattuu olemaan Valintatalo. Oikeastaan aika kivakin sellainen, vaikka olen sitä aiemmin parjannut. Inhoni kohteena ovat olleet etenkin Siwat ja siitä tunteesta en vielä ole eroon päässyt. Siwan hyllyvälit vain ovat niin ahtaat, ettei ajatus kulje. Lähin Siwa on joka tapauksessa 3 kilometrin päässä.

Kävin lasten kanssa Valintatalossa tiistaina ja kauppareissu meni kivasti. Mitä nyt yksi vanha rouva totesi Ellistä, että aika vilkas tuo lapsi (ai, oikeesti?!), mutta ehkä noin pienessä kaupassa opitaankin sitten pian tuntemaan Elli ja Ellin tavat.

Laskin, että meidän talouden noin 400 euron ruokaostoilla kuukaudessa on melko yhdentekevää, vilauttaako bonuskorttia vai Ykkösbonuskorttia. Tosin sitten Valintatalossa olisi käytävä kokonainen kalenterivuosi, koska bonusjärjestelmä on erilainen. Kauppamatkan lyhentyminen hyödyttää vielä lisäksi noin prosentin verran. No, olen niiiiin noviisi Valintatalossa asioimisessa, että en osaa sanoa, kauanko kokeiluni kestää. Sen tiedän, että ainakin kalat on haettava jostain muualta, mikä ei liene ongelma, kun kalaa syödään meillä liian harvoin.

Uusin unelmani onkin se, että valtavirta kääntyisi marketeilta pois ja saisimme ehkä uuden lähikaupan. Paljonhan ihmiset jo ostavat suoramyynneistä, ruokapiireistä, tilamyymälöistä ja netistä. Mutta vielä enemmän mammuttimarketeista.

Paketti kaakaon ystäville

Eräänä päivänä, kun tulin töistä kotiin nääntyneenä suuren mahan kanssa pyöräilyn jälkeen, löysin ulkoportailta pahvilaatikon. Pahvilaatikko oli tuotu ystävällisesti kotiin asti ja sisälsi muutama viikko sitten tilaamani 2,5 kiloa kaakaojauhetta. Juuri niin, kaakaojauhetta. Mutta ei mitä tahansa kaakaojauhetta, vaan eri makuisia kaakaojuomajauheita Whittardilta, Englannista.

Whittard on tee- ja kahvikauppa, joka myy myös monenlaista kuppia ja kippoa teen- ja kahvinjuontiin liittyen, mutta tosiaan myös kaakaota. Itse hullaannuin näihin juomajauheisiin viime keväänä, kun vaeltelin Whittardin putiikissa Swindonissa. Makuja on jos vaikka mitä: tykkään kovasti chili-kanelikaakosta, kaikkia tilaamiani makuja en ole vielä ehtinyt maistaakaan.  Kunnon kaakaotujaus on 70 % juomajauheessa, valkosuklaakaakaossa luonnollisesti ei kaakaota ole laisinkaan. Maistamista hyllyssä odottaa minttusuklaakaakao ja karamellikaakao, 70 % kaakao-vadelmajuoman hento vadelman maku on jo testattu. Kaupan hyllylle jäivät vielä esimerkiksi hyvän yön kaakao ja appelsiinikaakao, talvikaakao ja inkiväärikaakao.

Paras kotikaakao ilman näitä jauheita syntyy aidosta kaakaojauheesta ja kattilassa kuumennetusta vesi-maitoseoksesta. Siihenkin voisi makunsa mukaan lisäillä vaikkapa kanelia, chiliä, tummaa suklaata, kardemummaa tai vaikka appelsiinin kuorta.

Lämpimiä kaakaohetkiä syksyn pimeisiin iltoihin!