Vanha keittiö uutena!

Teimme siis toukokuussa keittiöremonttia. Remontin oleellisin asia oli korjata keittiön rakoillut lautalattia. Sitä varten oli kuitenkin purettava kaapistot, joten päätimme tehdä hieman isomman rempan.

Kaapistoseinä purettiin ja kaksi huonetta avattiin ikään kuin yhdeksi isoksi tilaksi, jota tosin erottaa muuri osittain. Kuvassa oikealla on siis avattu seinä ja kuvan ulkopuolelle jää uusi ruokahuone. Kaapiston paikka vaihtui, mutta materiaalit hyödynnettiin vanhasta keittiöstä. Saareke yhdistettiin kaapiston jatkoksi. Kaakeli on uutta ja maali sekä yksi seinähylly, mutta muuten tosiaan vanhoilla mentiin. Lisäksi korkea uunikaappi (oikea reuna) modattiin matalammaksi, koska se mielestäni kävi uuteen keittiöön paremmin.

Työnjako meillä menee niin, että minä hoidan suurimman osan suunnittelusta. Markon ja apureitten hommaksi jää purkaminen ja rakentaminen ja minä osallistun sitten taas pintatöihin, kuten tapetointiin, pakkelointiin, hiontaan, maalaamiseen, öljyämiseen ja laatoittmiseen.

Punainen väri hävisi ja tilalle tuli turkoosivivahteista siniharmaata. Vai apua.. yksinkertaisesti sanottuna sinistä! Nyt olen tässä yrittänyt totutella uuteen järjestykseen, jännitti ihan hurjasti leipoakin eka kerta. Vielä on sähköjä (tunnelmavaloja) asentamatta ja tavarat eivät ole vielä löytäneet paikkojaan. Uskallan kuitenkin julkaista keskeneräistä, koska meillä on aina joku projekti menossa!!

Uusi jauhopeukalo

Viikonloppu olikin tapahtumarikas ♥

Lauantaina shoppailtiin Ellin kanssa kunnon ruokaostokset ja lähdettiin koko perheen voimin nauttimaan viimeisestä mökkisaunasta Saimaan rannalla.

Sunnuntaiaamuna meille syntyikin uusi komea keittiöapuri, meidän perheeseen tarvittiinkin vähän lisää miesvoimaa. Meillä asustaa nyt entistä onnellisempi ja onnekkaampi perhe. Ruokailmiö jatkaa mutta älkää ihmetelkö pieniä hiljaisuustaukoja, voi olla vilskettä... Tai olen ainakin epäillyt, että jos talossa on kolme alle 4-vuotiasta, niin joka päivä ei ehkä herkkuja kokkailla!

Puutarhan satoa

 
Pidän nyt ehkä kolmatta vuotta pientä kasvimaata omalla pihalla. Aloitin yrteillä, viime kesänä kasvatin oikein menestyksekkäästi kesäkurpitsaa ja yrttejä ja tänä vuonna hieman laajensin repertuaaria ja kyvlvin salaattia ja porkkanaa sekä sokeriherneitä. Vanhoina tuttuina jatkavat persilja, ruohosipuli, tomaatti ja kesäkurpitsa.

Olen laiska puutarhuri ja lisäksi huonomuistinen, joten kokeiluni ovat tähän asti hyvin maltillisia ja suosin kasveja, jotka kasvavat suunnilleen itsekeen ja vähällä vaivalla. Esimerkiksi tomaattini eivät ehdi tänäkään vuonna kypsyä, koska en saa aikaiseksi rakentaa lämpimää kulmausta niille enkä edes istuttanut taimia ajoissa ulos. Olin oikeastaan menettänyt uskoni jo ennen koko kesää.

Mutta ihanat sokeriherneet tuottavat nyt satoa! Huomaasin sen eilen ja ihan onnessani poimin palkoja ja niitä rouskuteltiin perheen kesken.

Suosittelenkin alkaville puutarhureille kasvatuslaatikon rakentamista (helpompi kitkeä ja pitää etanavapaana) ja kesäkurpitsan kasvatusta (itävät helposti ja taimet kestäviä, ehtii tuottaa satoa, vaikka odottaisi rauhassa taimien istuttamista ulos hallavaaran vuoksi) sekä sokeriherneen kasvatusta (herneet istutetaan suoraan maahan ja taimien hurjan nopeaa kasvua on mukava seurata, valkoiset kukat ovat kauniita, kuten koko kasvi).
-

Viimein Valintataloon

Enpä olisi uskonut. Unelmieni maailmassa olen aina ollut lähikauppaihminen, mutta hintatietoisena ja sillä tavoin säästäväisenä tyyppinä (ja typeryyteen asti bonusjärjestelmiin uskovana) olen vain ohjautunut suurempiin marketteihin.Nyt päätin kuitenkin, että tästä lähin toimin toisin. Meni vaan kerta kaikkiaan järki noihin hypermarketteihin. Ensinnäkin niissä on todella raastavaa käydä lasten kanssa. Toisekseen joutuu kävelemään ihan tosi pitkästi, mikä on aika ärsyttävää varsinkin pienten ostosten takia. Kolmanneksi siletä tulee ostettua kaikenlaista, kun jättiläismäinen valikoima sumentaa harkintakyvyn. Neljännekseksi myyjän löytäminen on usein kiven takana. Viidenneksi hypermarketit käyttävät mielestäni aivan liikaa luonnonvaroja ja varoja yleensäkin mainontaan. Joka toinen päivä laatikkoon kolahtaa milloin mikäkin kevätkuvasto tai viikko-ilmoituslehti. No, jospa muo syyt jo riittäisivät vakuuttamaan minut ja teidätkin.

Lähin kauppamme sijaitsee 2,3 kilometrin päässä kotoamme ja se sattuu olemaan Valintatalo. Oikeastaan aika kivakin sellainen, vaikka olen sitä aiemmin parjannut. Inhoni kohteena ovat olleet etenkin Siwat ja siitä tunteesta en vielä ole eroon päässyt. Siwan hyllyvälit vain ovat niin ahtaat, ettei ajatus kulje. Lähin Siwa on joka tapauksessa 3 kilometrin päässä.

Kävin lasten kanssa Valintatalossa tiistaina ja kauppareissu meni kivasti. Mitä nyt yksi vanha rouva totesi Ellistä, että aika vilkas tuo lapsi (ai, oikeesti?!), mutta ehkä noin pienessä kaupassa opitaankin sitten pian tuntemaan Elli ja Ellin tavat.

Laskin, että meidän talouden noin 400 euron ruokaostoilla kuukaudessa on melko yhdentekevää, vilauttaako bonuskorttia vai Ykkösbonuskorttia. Tosin sitten Valintatalossa olisi käytävä kokonainen kalenterivuosi, koska bonusjärjestelmä on erilainen. Kauppamatkan lyhentyminen hyödyttää vielä lisäksi noin prosentin verran. No, olen niiiiin noviisi Valintatalossa asioimisessa, että en osaa sanoa, kauanko kokeiluni kestää. Sen tiedän, että ainakin kalat on haettava jostain muualta, mikä ei liene ongelma, kun kalaa syödään meillä liian harvoin.

Uusin unelmani onkin se, että valtavirta kääntyisi marketeilta pois ja saisimme ehkä uuden lähikaupan. Paljonhan ihmiset jo ostavat suoramyynneistä, ruokapiireistä, tilamyymälöistä ja netistä. Mutta vielä enemmän mammuttimarketeista.

Mitä meillä syödään?

Olen nyt tammikuun testannut "kerran viikossa kaupassa" - metodia ja se tuntuu tosi kivalle. Ennen ajattelin, että on supertylsää laittaa ruokaa listan mukaan, mutta nyt kahden lapsen kanssa, se tuntuu aivan hyvälle idealle. Ja voihan listalle keksiä kaikkea kivaa - eikä kokkausjärjestykselläkään ole väliä, kun raaka-aineet löytyvät kotoa.

Alla on hieman viitteellisesti, mitä mellä on kokkailtu reilun viikon mittaan. Kaikkia ruokia tulee tehtyä reilu satsi, eli me syödään seuraavana päivänä samaa ruokaa lounaaksi ja illalla saatetaan tehdä uusi ruoka. Tai sitten teen sunnuntai-iltana paria kolmea ruokaa, joita sitten syödään vuoronperään lisukkeita vaihdellen. Ulkoakin on kiva tulla sisään, kun lounas odottaa valmiina jääkaapissa ja lapsi on jo hieman nyrpeänä lähestyvästä nälästä...

Saman ruoan syöminen useamman kerran on paljon hauskempaa, kun tekee erilaisia lisukkeita ja vaikka tuunaa ruokaa vielä jotenkin seuraavalla syömäkerralla.


ma: lohikeitto, parsakaalia
ti: makaronilaatikko (jauheliha-soijarouhe), porkkana-ananasraaste, kasvissekoitus
ke: pikainen pekoni-tomaattipasta, vihersalaatti
to: broileri-kookoskeitto
pe: italialainen mureke + muusi, ruusukaalit, feta-tomaattisalaatti
la: pizzalle!
su: mantelikuorrutteinen lohi, veneperunat, leipäjuusto-vesimelonisalaatti, marjapiirakka
     mannapuuro ja rusinasoppa
ma: lohilaatikko, punajuuret, keitetyt kasvikset
ti: kidneypapu-kasvispizza, vihersalaatti, raejuustoa, marjarahka
ke: qabili pilau (afganistanilainen riisi), letut ja mansikkahillo
to: peruna-porkkanasosekeitto, tuoretta kukkakaalia, hedelmäsalaatti mascarponevaahdon kera

Toistuvasti keittiössämme kokataan myös näitä:
- lohikeitto
- kasvissosekeitot
- lasagne
- lihapullat
- juustoiset pastat
- kasvispihvit
- pizza

Mitäs lisukkeita ja salaatteja tarjoilette kotikeittiöissänne?

Salaattilinko ja kaikkea muuta, mitä tarvitsen

Kuinkahan monta kertaa olen harmitellut kotona, kun pestyjen salaatinlehtien kuivaminen vie niin kauan ja koska huuhdon salaatit kuitenkin aina viime tingassa, niin ne joutuvat märkinä salaatin sekaan. Lähes yhtä monta kertaa olen kaupassa pyöritelly käsissäni mitä erilaisempia salaattilinkoja, mutta jättänyt tuon turhakkeen kuitenkin ostamatta. Kai nyt ihminen pärjää ilmankin salaattilinkoa. Varsin ärsyttävää siinä on se, että se vie tilaa jonnin verran ja sitä voi käyttää vain tuohon kyseiseen asiaan. Tai mistäs sitä tietää, mitä kaikkea nikseliäät ihmiset ovat kotonaan keksineet.

Vitsailen välillä, että mitä jos remontoisi itselleen niin suuren keittiön, että siellä olisi laskutasoa loputtomasti kaikille turhakkeille. Ostaisi ihan vaikka kaikki laitteet ja hökötykset, mitä keittiöön on saatavilla. Olisi sitten mehulinkoa, pastakonetta, yleiskonetta, leipäkonetta, jäätelökonetta, maidonvaahdotinta, shakeria, riisinkeitintä, höyrystintä, kuivaajaa, munankeitintä, haudutuskattilaa, mehumaijaa, veitsenterotinta, keittiövaakaa, paistolämpömittaria, lihamyllyä, espressokonetta, vedenkeitintä, kahvinkeitintä, sitruspuristinta, leivänpaahdinta, leipägrilliä, sähkögrilliä, tehosekoitinta, sauvasekoitinta, sähkövatkainta, mikroaaltouunia, minisilppuria, jogurttikonetta (!), yrttikasvattamoa, friteerauskeitintä, tyhjiöpakkaajaa ja jonkinlaista kelmutuskojetta, yrttisilppuria ja tuttipullojen sterilointilaitetta. Apua, miten sitä kertakaikkiaan tulee toimeen ilman tätä arsenaalia?


Jokaikisen hilavitkuttimen ostoa kannattaa pohtia pitkään ja hartaasti. Katselen aina pitkään ja hartaasti yleiskoneita, mutta niiden järkyttävä hinta on pitänyt minut pois kaupoista. Loppujen lopuksi on mahdollista, että sama aika kuluisi minulta laitteen kasaamiseen ja puhdistamiseen, kuin minkä itse asiassa joudun taikinaa käsin vaivaamaan normaalisti.

Viime aikoina mieltäni on kaihertanut pieni monitoimikone, jolla viipaloi, raastaa, pilkkoo, vatkaa ja soseuttaa. Innostukseni lähti siitä, kun katsoin yhtä kokkiohjelmaa, jossa kasvikset surahtivat terän läpi suikaleiksi ah niin kätevästi. Kirjoitin tuon laitteen jo joulupukin listalle ja lupasin auliisti miehelleni, että hän todellakin saa ostaa minulle lahjaksi keittiövimpaimen, siitä kun aina miehiä varoitellaan. Sitten meillä varmaan syödään enää vain viipaloituja kasviksia, tai sitten kone pölyttyy alkuinnostuksen jälkeen nurkkapöydällä.

Kaikkien uusien keittiökoneiden mukana pitäisi tulla muutamaksi päiväksi apukokki, joka nykisi sinua hihasta ja esittelisi jatkuvasti uusia, innovatiivisia tapoja käyttää konetta luovasti ja helposti!  Silloin saisi rahoilleen vastinetta ja vastenmielisyys lukea käyttöohjekirjaa ei vahingoittaisi laitteen tulevaa käyttöhistoriaa.

Sinä olet joka tapauksessa itse keittiösi ainoa yleiskone. Mikään ei toimi itsestään, oli laite miten kallis ja hieno tahansa. Ruoanlaittokokemuskin kapenee, jos koneet tekevät kaiken puolestasi.

Ja voi kiitos, Jamie Oliver! Näytit minulle eilen sellaisen vinkin, ettei minun tarvitse enää edes harkita sitä salaattilinkoa. Märät salaatit puhtaan keittiöpyyhkeen sisään ja käden pyöritystä vimmaisesti ja pieni toive siitä, ettei naapuri juuri kulje ikkunani ohi... Kuivaa tuli!

Lapset keittiöön

Ellin serkkujen kanssa paitsi leivottiin, niin tehtiin myös pizzaa. 4- ja 8 -vuotiaat serkut olivat melkoisia pizzamestareita. Tein taikinan ja kaulin, pilkoin täytteet ja lapset hoitivat taiteellisen puolen. Olen kasvanut siihen ajatukseen, että keittiö kuuluu kaikille ja lapset ovat tosi innokkaita ja hyviä apulaisia, ainakin tiettyyn ikään saakka. Itse muistan, että halusin lapsena auttaa taikinoiden teossa, pikkuleipien tekemisessä muoteilla, jauhelihan paistamisessa ja rosettien kastamisessa öljyyn. Ja onneksi äiti antoi kokeilla! Haluan totisesti olla samanlainen siinä suhteessa ja vaikka rapatessa roiskuu, on lasten onnistumisen ilo sen arvoista.

4-vuotiaalla ja minulla oli pienehköjä käsitteellisiä ongelmia pizzan täyttämisessä. Hän läväytti onnellisena täytteet keskelle pizzaa ja minä yritin neuvoa, että levitä ne tasaisesti ympäri pizzaa, mutta kärsimättömyyttäni sitten hieman autoin, kun sanallaisia ohjeita en osannut muotoilla. Oikein harmitti, että olisiko sillä nyt sitten ollut niin väliä, olisipahan ollut lapsen näköinen. Epäilytti kyllä hieman, että olisiko kukaan sitten halunnut syödä niitä täyttämättömiä osia. Vaan ehkäpä lapsella olisi ollut tähän loppuviimein vielä jokin luova ratkaisu, joka jäi nyt näkemättä.

Pizzoja on blogissa tehty aiemminkin, ks. pizza. Nyt pohjaan käytettiin vehnäjauhojen lisäksi myös hieman ohra- ja ruisjauhoja. Täytteet lapset valitsivat. Minä diktaattorina ilmoitin, että joka pizzaan tulee kuitenkin pikkutomaatteja, jotta vähän saataisiin väriä ja vitamiinia ü

Kun pizzat tulivat uunista, minä sirottelin päälle reilusti oreganoa ja lapset odottivat innokkainan pöydässä. Kun nostin lautasen neljävuotiaan eteen, hän katsoi pizzaansa ja huudahti: "Yök, tässä on kauheasti pippuria!" Minä tuumasin, että se on oreganoa ja sitä on aina pizzassa. Ei enää vastalauseita vaan tyytyväistä mussutusta.

Erityisterveiset lähtevät tällä kertaa kaikkiin kotikeittiöihin, jossa lapset ovat tervetulleita soppakauhan varteen!

Suomalaisnaiset ruokaostoksilla

Vuosi sitten on tehty pieni kartoitus, jossa suomalaisten naisten ruokaostostottumukset on luokiteltu. Aikaiseksi saatiin neljä erilaista naistyyppiä, joista osa arvostaa laatua ja nautintoa siinä missä osa nauttii ruoan helppoudesta ja nopeudesta.


Kolmannes suomalaisista naisista kuuluu Henna Herkuttelijoihin, jotka panostavat terveellisiin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin ja valmistavat ruoan aina itse. Heille on tärkeää olla tietoisia ruoan ainesosista ja laadusta. Ruoanlaitto ja syöminen ovat sosiaalisia tapahtumia ja ruokainnostuksen lomassa on kiva kokeilla uutuuksia ja uusia reseptejä. Hennat ovat todellisia nautiskelijoita ja myös muiden maiden ruokakulttuurit kiinnostavat. Hennaan vetoaa ruokaostoksilla myös estetiikka.

Reilu neljännes meistä on Taina Tasapainoisia, jotka myös valmistavat ruoan itse ja huomioivat ruoan terveellisyyden. He arvostavat perhettään ja hyvinvointiin kuuluu keskeisenä osana tasapainoinen ruokavalio. Itse tehty, kunnon ruoka on Tainojen suosikki, mutta uusia reseptejä he kokeilevat harvakseltaan. Suomalaisia tuotteita arvostetaan, samoin perinteisiä ruoanvalmistusmenetelmiä. Taina hyödyntää tarjouksia.

Viivi Välipala arvostaa helppoa ruoanlaittoa, kokeilee mielellään uutuksia ja ostaa annosruokia. Hän ei viitsi nähdä paljoa vaivaa ruoan eteen ja ostokset hoidetaan ilman kauppalistaa ja ainakin osa ruoasta ostetaan valmiina. Viiviä ei huoleta ruoan terveellisyys tai lisäaineet. Lehtien resepteistä hän nappaa nopeat ja helpot ohjeet. Räväkkä mainonta saa Viivin kokeilemaan uusia tuotteita.

Kipa Kiireisen ruokailua leimaa välipalasyöminen. Ruoanlaittoon ei juuri ole aikaa ja siksi nopeat, edulliset ja helpot tuotteet kulkeutuvat Kipan ostoskoriin - ja luonnollisesti ilman ostoslistaa. Uutuudet eivät juuri kiinnosta eikä ruoalla hienostelu muuteenkaan.


Itse olen vahva sekoitus Hennaa ja Tainaa. Melkein voisi sanoa, että olen arki-Taina ja viikonloppu-Henna. Varmasti kuitenkin elämän vahtelevissa tilanteissa löytää itsestään myös muita puolia. Automatkoilla Viivi valtaa minut ja voin syödä epäterveellisiäkin snackeja ihan huoletta. Ehkä kotoa poissaoleminen on loistava tekosyy olla kerrankin välittämättä tyydyttyneistä rasvahapoista sun muista.

On kiva teitää, että suurin osa suomalaisista naisista kuuluu tiedostavaan ruoanlaittajien joukkoon. Ihmeellistä on kyllä se, että makkara on edelleen kotiäitien hitti ja einespyöräyköitä kuluu kasvavaan tahtiin. Eihän se niinkään voi olla, että Kipat ja Viivit vetää eineksiä koko kansan edestä.

Vähän aikaa sitten eräs mies totesi tilapäivityksessään näin: "Alettaisko kaikki ostaan luomua, please? Poistuis tuo paska markkinoilta" viitaten tähän Taloussanomien artikkeliin. Me kuluttajat emme ole vielä täysin ymmärtäneet jaloilla äänestämisen vaikutusta. Voimme valittaa siitä, kuinka hyllystä ei löydy vaikkapa tiettyä tuotetta kotimaisena, mutta nappaamme silti sen ulkomaisen vastineen. Tai että einespyöryköissä on liian vähän lihaa, mutta otamme silti paketin, koska parempaakaan ei ole tarjolla. Mitäpä jos sen tuotteen jättäisi kokonaan hyllyyn, jos juuri haluamaasi tuotetta ei ole saatavilla. Silloin viesti siitä, mitä todella haluamme syödä, alkaisi mennä perille.

Suomalaisten perinteiden kotiruokaviikko

Sain päähäni pitää kotiruokaviikon, jossa panostettisiin kotimaisuuteen ja jonkin verran myös kausituotteisiin. Ensi viikon ajan siis herkuttelemme perinteisillä kotiruoilla. Laitankin jo tähän ruokalistan, jos joku innostuu vaikka samoista herkuista. Listalla ei ole kuitenkaan seitsemää pääruokaa, sillä meillä laitetaan aina ruokaa sellainen satsi, että sitä syödään enemmän kuin kerran.

Joskus kuulee sanottavan, ettei Suomessa ole vahvaa ruokaperinnettä, mutta itse en allekirjoita sitä. Moni meistä kokkaa ehkä mieluummin makuja maailmalta. Olemme tottuneet jo lapsuudenkodissa syömän kansainvälistä sapuskaa ja suomalainen perinneruoka ei olekaan enää läheinen tai tuttu asia. Toisekseen suomalaista perinneruokaa on harvoin saatavilla. Useat ravintolat ovat erikoistuneet italialaiseen, kaiken maailman texmexiin ja pizzaan. Perinneruokakirjoista löytyy kuitenkin mitä moninaisimpia ohjeita: pataruokia, laatikkoruokia, paisteja, keittoja, piirakoita, leivonnaisia. Aiemminkin olen suomalaisesta ruokaperinteestä muutaman sanan sanonut, hernekeiton keittelyn yhteydessä.

Pointti tässä viikossa on se, että raaka-aineiden olisivat mahdollisimman pitkälle kotimaisia ja kauden tuotteita ja tuontitavaraa vältellään. Listalla on siis juureksia, marjoja, lihaa ja kalaa ja maustevalikoimasta löytyy lähinnä suola ja pippuri. Osa ruoistahan on aika uusia, jauhelihakastike tuli kuvioihin kuitenkin vasta puoli vuosisataa sitten.


Jauhelihakastike, perunat ja porkkanaraaste
Nakkikastike, pottumuusi ja lantturaaste
Lohikeitto ja perunarieskat, puolukkakaurahyve
Riisipuuro/ Ohrapuuro ja mustaherukkakiisseli
Karjalanpaisti, mustikkakukko


Ilomielin toivotan muutkin blogistit ja kotikokit kokkailemaan suomalaista ruokaa!

Mitä tarjoan saksalaisvieraille?

Tapasimme Binen kanssa ollessamme vaihdossa Ateenassa. Pidämme edelleen yhteyttä ja tämä on hänen kolmas kertansa Suomessa, mutta hänen puolisolleen ensimmäinen kerta. Ja pakkanen on ihan kohdillaan, -30 astetta näytti meidän mittari tänä aamuna. Luvassa on siis suomalaista talvieksotiikkaa ja suomalaista ruokaa. Bine on aina tosi innoissaan kokeilemassa kaikkea suomalaista ja lohikeittoa varten hän vie Saksaan mukanaan aina sitruunapippuria.

Pariin otteeseen olemme palanneet yhdessä Kreikkaan ja yksi suosikkiharrastuksistamme matkoilla on ehdottomasti syöminen. Näiden kylmien päivien lämmitykseksi alla kuva Kreetalta, jossa paitkoimme 2008.

Tällä vierailulla tarjottavien listalla ovat ainakin nämä suomalaiset herkut:
-karjalanpiirakat ja munavoi
-leipäjuustosalaatti
-puolukkapiirakka
-karjalanpaisti, porkkanalaatikko ja perunat
-kaurapuuroa marjojen kera
-laskiaispullat
-lämminsavulohi, perunat ja kananmunasalaatti
-kiuasmakkarat

Joistain ruoista kirjoitellaan ohjeita sun muuta myöhemmin.

Kun Bine oli ensimmäistä kertaa Suomessa, vein hänet retkeilemän kansallispuistoon. Tein nuotion ja paistelimme makkarat. Bine oli valloittavan ihastuksissaan siitä, että osasin käyttää kirvestä ja sytyttää nuotion!

Iloista pakkasenpuremaa loppuviikkoa kaikille!

Mies keittiössä tekee hyvää!

Ai että. Mies kokkailee keittiössä ja minä katson nauhalta yhtä lemppariohjelmaani. Harvinaista on se, että  pysyttelen pois keittiöstä, mutta mieheni on kerta kaikkiaan huomattavasti minua etevämpi ainakin yhdessä keittiöjutussa: letunpaistossa.

Marko tohtii käyttää riittävästi voita ja käryttää huoletta pannua riittävän kuumalla. Ja kaiken huipuksi, kääntää letut heittämällä! Ihailen. Kesäisin lisää tunnelmaa letunpaistoon tuo valurautapannu grillissä. Herttaisimpia kesäkuvia pihaltamme onkin se, kun Marko paistaa kaverinsa kanssa lettuja grillissä vesisateessa sateenvarjon alla (me kuvaajat tietenkin odottelimme herkkuja kaikessa rauhassa sisällä).

Nyt, kun saisi vielä kanavoitua tuon innostuneen energian muihinkin ruokiin.. Tjaa, multahan pian katoaisi harrastus. Ja alkaisin varmaan silittää. Mulle sopii siis vallan hyvin se, että Marko hoitaa letut ja ranskalaiset makkaralla ja minä muita ruokia. Enkä siis aliarvioi edellämainittujen ruokien herkullisuutta. Kun äitini oli yöpäivystyksessä, kotona oli ruokalistalla makkarakuppeja ja makarooneja - mitäpä parempaa olisi lapsena toivonut. Se oli absoluuttista herkkua!


Lettutaikina:

5 dl kevymaitoa
2 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
2 rkl öljyä

1. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Lisää puolet maidosta.
2. Vatkaa joukkoon jauhot, suola ja öljy ja lisää loput jauhot.
3. Anna taikinan turvota hetki ennen paistamista.

Blogin takana

Bloggaushetki talven keskellä

Meillä on ihan oikea työhuonekin, mutta blogipisteeni sijaitsee tällä hetkellä ruokahuoneen pöydän ääressä. Se on kätevästi kaiken toiminnan keskellä: toisella puolella keittiö ja toisella puolen olohuone.

Blogikirjoitukseni syntyvät usein melko pikaisesti, joko Ellin roikkuessa toisessa lahkeessa tai kaiken muun homman väleissä tytön nukkuessa päiväunia. Kirjoittamisesta on tullut kuitenkin ihana harrastus ja on mukava huomata, että on niin paljon hyviä blogeja ja kivoja kirjoittajia - ja mielettömiä reseptejä!

Olen viettänyt kohta vuoden vanhempainvapaata ja hoitovapaata mutta viiden viikon kuluttua on aika palata töihin. Saa nähdä, miten illat sitten sujuvat ja missä välissä blogia kirjoitan. Toivottavasti en yöunien kustannuksella, niistä kun tulee helposti nipistettyä, kun on jotain kiinnostavaa puuhaa. Nytkin Elli on yöunilla ja minä ajattelin kertoilla hieman bloggailijasta itsestään.

Töihin paluu tietää sitä, ettei voi matkailla ristiin rastiin Suomea milloin huvittaa, vaan odotetaan kuuliaisesti viikonloppuja ja pidempiä lomia. Ulkomaanmatkojankaan ei suuremmin ole nyt suunnitteilla, matkarahat ajateltiin suunnata ensi kesänä kotimaan matkailuun. Mutta ihan jo lähiympäristössäkin voi tehdä monenlaisia matkoja ja ruokaelämyksiä löytyy loputtomasti myös oman maan rajojen sisältä. Ulkomailla syöminen on yksi reissujen kohokohdista, mutta toisaalta yksi hauskimmista ruokamuistoista tästä talosta on keväinen huhtikuun grillipiknik, jonka järjestimme eräänä aurinkoisena päivänä kahden mieheni kanssa omalla terassillamme.

Pastaa Dubrovnikissa

Grillausta lukuunottamatta minä vastaan pitkälti ruoanlaitosta tässä talossa. Välillä ukkelini ilahduttaa minua kokkaamalla jotain pienellä avustuksella, mutta minä olen meistä kahdesta innokkaampi ja osaavampi tässä asiassa, kun taas hän osoittaa loputonta pitkäjänteisyyttä muiden asioiden suhteen.

Normipäivänä Elli herättää siinä seitsemän pintaan, syömme rauhassa aamupalaa ja aamupäiväunien aikana on minun aikani toteuttaa unelmiani. Heh. Joskus se tarkoittaa käytännössä siivoamista tai pyykkäämistä, mutta talon ollessa riittävän siisti, leivon tai laittelen ruokaa, luen lehtiä, teen jotain näpertelyhommia ja ompelukonekin surisee silloin tällöin. Iltapäivällä leikitään Ellin kanssa ja myöhempien unien aikana onkin jo täysi taloudenhoito päällä. Ilta vietellään perheen parissa tai kyläillään, käydään kävelyllä, joskus muuten liikkumassa. Yhdeksän jälkeen touhu talossa rauhottuu ja on jälleen hetki aikaa syventyä omiin mielipuuhiin. En kyllä koskaan kokkaile niin myöhään, se jää päivien tai viikonloppujen tunteihin.

Vähän aikaa sitten eräs ihana perheenäiti päivitteli minulle, että hän ei olisi tuonut leipomon valmiskakkua rotinoiksi, jos olisi tiennyt tästä ruokaharrastuksestani. Hän voivotteli, että osaan varmaan itse tehdä ties minkälaisia kakkuja ja kertasi puoliääneen, että mitä kaikkea hän olikaan tarjoillut meille kyläkäynneillämme. "Apua!" oli meidän molempien senhetkinen mielentila. En ikimaassa toivo, että blogini herättäisi kauhun tunteita kenessäkään. Kaikille tutuille siis tiedoksi: en ole edes lähelläkään ammattikokkia enkä arvioi jatkuvasti kyläpaikoissani saamiani tarjoiluja. Olen kiitollinen kaikista herkuista, joita eteeni kannetaan, sillä niin ihanaa on olla välillä itse valmiissa pöydässä. Tämän blogin kautta toivon voivani jakaa rakkauteni ruokaan muiden kanssa. Oma itsekäs tavoitteeni on lisäksi tehdä sähköiset versiot resepteistäni, sillä jostain kumman syystä pelkään kadottavani omat käsinkirjoitetut reseptivihkoseni.. auts, se olisi kamalaa!

Reseptejä lehtikeräyslaatikosta

Selaan monesti lehdistä ensimmäiseksi ruokaohjeet.Ruokaohjeet ovat myös syy siihen, etten malta luopua vanhoista numeroista heti, kun olen lukenut lehden. Jään haaveilemaan. Tuota voisi kokeilla. Miltähän tuo maistuisi? Tuo ohje pitää ottaa ylös. No, sinnehän ne monesti lehtipinoon hautautuvat ja kun yhtäkkiä saa ajatuksen, että sitä ja tuota voisi tehdä, niin arvatkaa vaan, löytyykö ohjetta. Löytyykö muita hamstereita kuin allekirjoittanut?

Suosikkilehteni ruokaohjeiden suhteen taitaa olla Kodin Kuvalehti. Itselleni ei sitä tule, mutta ahmin ohjeita kyläpaikoissa. Viimeksi kirjoitin ylös munakoisolasagnen ohjeen. Siitä bloggaillaan varmasti talven aikaan. Arvostan nimenomaan painettua lehteä, netin reseptihauista en saa samaa fiilistä, vaikka samat reseptithän ne lehden nettisivuillakin pyörivät. Kodin Kuvalehden sivuilla lukijat saavat arvioida reseptejä antamalla tähtiä. Ihan kiva, mutta pimentoon jää sitten se, että miksi jokin ruoka on saanut hyvän tai huonon arvion.

Viikoittain ilmestyvä Me Naiset tarjoaa ruokaohjeita teemojen ympärillä. Hauskaa! Yksi suosikeistani viime vuonna oli juttu, jossa tuunattiin hodareita eri maailmankolkkiin. Mukana oli muistaakseni Yhdysvallat, Saksa ja oma kotoinen Pohjanmaa. Tuon jutun jälkeen meillä on tehty hodareita muutaman kerran, aina tosin kotitekoisiin sämpylöihin. Valitettavasti Me Naisten reseptihaku (tai oikeammin artikkelihaku) on vähintäänkin sekava, enkä löytänyt linkkiä tuohon hodarijuttuun. Lähetin palautetta, katsotaan, saadaanko ohjeita.

Uudistunut Kotivinkki on yllättäjä! Sen ohjeet ovat saaneet minut puolelleen ja usein lehdessä on jotain kokeilemisen arvoista. Tosin nettisivu oli aluksi hieman sekava.Sivulla voi hakea reseptejä kriteerein viimeisimmät, luetuimmat, aakkosjärjestykseen, suosituimmat ja kommentoidut. Ja löytyihän sieltä perinteinen hakukin, ei vain sattunut ensin silmään. Suosituimmat listan ensimmäisenä ruutuun muuten hilahti nakkiwokki, heh.

Itse olen paperiversioiden kannattaja. Ne välittävät kivasti tunnelmaa ja ovat konkreettisempia. Ruudun ääressä selaillessa minulle iskee hiipivä epätoivo ja niskajumi. Paperiversiotkaan eivät mene hukkaan, sillä ystäväpiiristäni löytyy kierrättäjiä. Kesällä mainitsin naisporukalle aivan ohimennen jotain lehtikeräykseen heittämistäni lehdistä ja alta aikayksikön lehtilaatikolla kävi kuhina ja hyvä ettei kissatappelu. Ja niin tyhjeni meidän lehtikeräyslaatikko. Joten tiedän, kenelle vinkata, kun lehtipinoa seuraavan kerran johonkin kiikutan.

Varoitus: Vauvankuvia ja vanhempien ylpeyttä!

Mansikanahmija vauhdissa.

Oman ruokani lisäksi käytän lähestulkoon saman ajan Ellin ruokien tekoon, suunnitteluun, valmistamiseen ja syöttämiseen. Aiemmin kirjoitin luomuvauvanruoasta ja purkkiruokaa tyttö saa kotiruoan ohella edelleen, mutta merkittävä osa ruokaa on sormin naposteltavat eväät.

 

Sormiruoka on terminä varmasti tuttu. Osa vanhemmista tyytyy lusikkaan ja osa ei ota lusikkaa esille lainkaan. Aihe on puhuttava ja mielipiteitä löytyy joka lähtöön. Itselleni ruoka on tärkeä fiilisasia, joten ehkä se vaikutti siihen, että haluan tarjota lapselle elämyksiä sen kautta, että hän saa itse napostella ja rutistella ruokiaan. Toinen syy oli se, että Elli osoitti selkeää kiinnostusta karkeaa ruokaa kohtaan jo alle puolivuotiaana.

Meillä syöminen on ollut tapetilla Ellipellisen hieman hitaan kasvun vuoksi. Siksi olen tarjonnut sitä, mikä maistuu. Erityisen hyvin maistuu juuri ne, mitä hän saa itse syödä. Sormiruokailu on meillä vähentänyt kiukuttelua pöydässä, pelkkä lusikka äitin kädessä ei pidä mielenkiintoa yllä. Ruokapäivät vaihtelevat, välillä maistuu julmetusti ja välillä ei sitten niin ollenkaan. Joskus lattialle lentää lusikat ja lautaset, viimeksi tänään kasa tomaatinviipaleita, joiden mehu ja siemenet ihanasti imeytyivät ruokahuoneen mattoon. Ymmärrän täysin, jos joku ei halua antaa lapselleen ruokia käsiin, siivoukseen kuluu mukavasti aikaa päivittäin.

Vanhemmilla on tietty oltava pelisilmää sen suhteen, mitä antaa ja mitä ei. Jokainen lapsi on yksilö ja se, mikä toiselle sopii, voi toiselle olla kauhistus. Ellipellinen on keskitason mestari ja sylkee yleensä huonosti jäystettävät palat suustaan ulos. Mutta on se tyttö meilläkin napattu syöttötuolista ja taputeltu selkään, kunnes kakominen on vaikuttanut jälleen normaalilta. Mutta sanotaanko, että kahdeksan kuukauden iästä lähtien sormisyöminen on sujunut mukavasti.

Top Ten (9kk)

Maissinaksut

Pakastemansikat

Kurkku- ja tomaattiviipaleet/ -lohkot

Banaani

Porkkanaraaste

Pensasmustikat

Viinirypälelohkot

Mandariini

Ruisleipä

Pakastemaissi

Olisi hauska kuulla muiden vauvaperheiden hittiruokia! Ehkä saataisiin uusia vinkkejä. Vinkkejä tarjoaa myös uudehko kirja Omin sormin suuhun (Gil Rapley), jossa tosin mentiin ehkä hieman fanaattiselle tasolle noin niinkuin minun makuuni...

Tervetuloa keittiöömme!

Tässäpä on kuva talomme punaisesta keittiöstä. Täällä kokkailen ja viihdyn, kuten kotoilu-tekstissä kirjoittelinkin aiemmmin. Voin valottaa vähän keittiön historiaa.

Ostimme yli 80-vuotiaan talon joulukuussa 2007. Kaikki tapahtui lähestulkoon hetken mielijohteesta, josta pian tuli pakkomielle. Näimme talossa jotain, kutsuttakoon sitä vaikka kodin hengeksi, ja niin teimme kaupat. Vanha talo oli yllätyksiä täynnä, mutta nyt remontti alkaa olla loppusuoralla, emmekä ole sitä niin aktiivisesti enää viimeiseen vuoteen (olisiko Ellipellisellä vaikutusta asiaan..) tehneet. Allekirjoittanut on etenkin laiskistunut. Hiljaa hyvä tulee.

Vanha keittiö 2007.

Vanha keittiö koostui kirjavan kukertavista yökötyksistä, väritykseltään ehkä enemmän keskieurooppalaista kuin viileää vaaleaa pohjoismaalaisuutta. Vihertävän ruskea laatta täydensi kirjavaa muovimattoa. Melamiini-mitkä-lie-muovipinnoitteiset kaapinovet irvailivat punertavina ja lopullisen silauksen toi vihreämusta kivijäljiltelmätaso. Kaapiston alla oli hiiren valtakunta kaikkine kindermunakoteloineen ja sipulinkuorineen. Ja kaiken kruunasi epäilyttävä kulmakaappi, joka oli selvästi tee-se-itse-miehen tekosia. Oli siis sanomattakin selvää, että keittiö olisi pakko räjäyttää.

Päätin suunnitella keittiön itse yhteistyössä mieheni kanssa. Minä siis suunnittelin ja hän nyökytteli. Budjetti koko talon remonttiin oli 30 - 40 000 euroa, joten voitte arvata, että suuntasimme katsemme Ikeaan. Jotkuthan käyttävät tuollaisen budjetin pelkkään keittiöön, mutta meidän keittiöön meni kodinkoneineen kaikkineen alle 6000 euroa.

Keittiön suunnitelma muutui muutamia kertoja. Merkittävää on se että minulla piinallinen taipumus karsastaa kulmakaappeja, joten se rajoitti suunnitelmaa. L-muotoisen keittiön sijaan lisätilaa haettiin saarekkeesta. Tästäkin kuvasta on muutoksia tapahtunut. Yläkaapit poistettiin yhtä lukuunottamatta, tasot ovat massiivipuiset, uuni sijoitettiin korkeaan kaappiin mikron alle ja induktiolieden ale tuli vetolaatikosto vasten kaikkia lapsiperheen turvallisuusohjeita. Perustelimme tämän sillä, että induktioliettä ei voi saada päälle ilman kattilaa, joten ehkä pieni lapsi ei ole aivan niin järjestelmällinen, että hakisi ensin kattilan kaapista polttaakseen näppinsä. Punaista kaakelia mietimme pitkään, mutta ilman väriläiskää keittiö olisi jäänyt valjuksi ja punainen sopi hienosti oikealle puolelle paljastettuun hirsiseinään. Emmekä ole kyllästyneet väriin.


Keittiö on vastannut odotuksiamme ja laatu on ollut hyvää. Kaikki toimii ja mikä tärkeintä - minä pystyn toimimaan! Olisikin hauska kuulla teidän keittiöistä ja mahdollisista remonteista. Mikä mätti ja miten kävi?

Tarpeettomat turhakkeet

Katselin tänään sivustoja, joissa esitelläään keittiön laitteistoa ja varusteita. Ajatukseni harhailivat taas siihen espresso-koneeseen, joka on siivouspuuskassa tungettu kaapinperukoille ja jota on käytettty tänä vuonna vissiinkin tasan kerran. Mitäs sellaista keittiökaappiesi perukoilta löytyy, jota et varsinaisesti tarvitse?

Keittiömaailmaan koneistus ja laitteistus seuraa muodin viitoittamaa tietä. Kaikki on trendikästä hetken mutta myöhemmillä vuosikymmenillä on mahdollista, että sama tuote palaa trendin huipulle. Hyvä esimerkki tästä keittiömaailmassa on yleiskone ja leipäkone. Leipäkone teki ensimmäisen tulemisensa kai joskus 90-luvun alussa ja nyt niitä on ollut taas liikkeellä. Keskustelupalstoja selatessa törmää vain edelleekin hämmästyttävän usein siihen, että leipäkone on todellinen turhake. Onnellisiakin käyttäjiä varmasti löytyy!

Hotdog toaster

Keittiön kestosuosikkeja ovat puiset työvälineet: haarukat, lusikat, kauhat, veitset, nuijat, pulikat ja kaulimet. Lapsuudenkotiini ilmestyi jossain vaiheessa kaksi muovikaulinta, mutta niiden pinta taitaa hipoa täydellisyyttä edelleenkin vähäisen käytön vuoksi. Ja tänä päivänä monikaan ei vapaaehtoisesti kaulisi lempitaikinaansa ftalaatteja niin vaikea kun niitä onkin muuten vältellä.

Listoja keittiön turhakkeista löytyy varmaan jos jonkinlaisia, mutta tässä yksi aamun piristykseksi. Lista on luonnollisesti valtameren tuolta puolen, joten kaikkia laitteita ei valitettavasti Suomesta ehkä löydy.

Snow cone

Popcornikone
Sähkökäyttöinen tölkinavaaja
Jääteekone
Leipäkone
Rasvakeitin
Jäätelökone
Pitsauuni
Hodarinlämmitin
A toaster oven (pöytämalli uunin ja paahtimen risteytyksestä)
Jäähilekone /  A snow cone maker

Lähde: 10 Small Kitchen Appliances You Don't Need

Ps. Astianpesukone sen sijaan jyrää. Sillä voi nimittäin valmistaa tarvittaessa vaikka kalkkunan! Katso lisää.

Kuka tykkää kotoilusta?

Ai että mikä trendi-sana tuosta kotoilusta onkaan nopeasti tullut! Omaan korvaani sana kuulostaa hieman tehdyltä, mutta tunnetasolla sydämeni kyllä tietää, mistä puhutaan.

Kotoilen urakalla juuri keittiössä: katselen ulos ikkunasta, juon kahvia seisaaltaan, selaan innoissani uusimpien naistenlehtien ruokaosastoja, teen kauppalistaa, laittelen ruokaa, jynssään kaapinovia, metsästän murusia lattialta, katselen telkkua ja selaan keittokirjoja, pyyhin kaatuneita maitoja ja mehuja ja katselen huolestuneena jääkaappiin kertynyttä purkkikokoelmaa..

Ennen tätä kutsuttiin taloudenhoidoksi ja kotitöiksi, mutta joku ihanainen keksi muuttaa sen "kotoiluksi". Ja mikä mahtavinta, jokainen saa sisällyttää sanaan melkein mitä tahansa kotona tapahtuvaa - jopa oleskelun sohvalla saa kuulostamaan aktiiviselta puuhastelulta. Tämä sana on siis nykyihmisen oikeutus laiskottelullekin! Kotoilu on paluuta menneeseen, julistaa Pohjalainen ja oikeassa on! Pohjalaisen teema-artikkeli

Homing eli kotoilu on trendikästä ja mikäs sen paremmin sopii meille suomalaisille. Omaan mökkiin, verhotkin alas, ettei lämpö karkaa ja siellä sitten tuhistaan yhdessä neljän seinän sisällä. Ei vaan - ihanaa, että kodin ja kotitöiden arvo on vihdoin kohdillaan. Puuhastelu kotona on myös ympäristöystävällistä.

Kotoilu on saanut paljon palstatilaa naistenlehdissä ja on sillä oman bloginsakin. Tämän kirjoittajan kotoilu on lähinnä kodin laittamista ja sisustamista ja kyläilyä. Kotoilua-blogiin 


Ihanaa viikonloppua kaikille kotoilun merkeissä!