Reseptejä lehtikeräyslaatikosta

Selaan monesti lehdistä ensimmäiseksi ruokaohjeet.Ruokaohjeet ovat myös syy siihen, etten malta luopua vanhoista numeroista heti, kun olen lukenut lehden. Jään haaveilemaan. Tuota voisi kokeilla. Miltähän tuo maistuisi? Tuo ohje pitää ottaa ylös. No, sinnehän ne monesti lehtipinoon hautautuvat ja kun yhtäkkiä saa ajatuksen, että sitä ja tuota voisi tehdä, niin arvatkaa vaan, löytyykö ohjetta. Löytyykö muita hamstereita kuin allekirjoittanut?

Suosikkilehteni ruokaohjeiden suhteen taitaa olla Kodin Kuvalehti. Itselleni ei sitä tule, mutta ahmin ohjeita kyläpaikoissa. Viimeksi kirjoitin ylös munakoisolasagnen ohjeen. Siitä bloggaillaan varmasti talven aikaan. Arvostan nimenomaan painettua lehteä, netin reseptihauista en saa samaa fiilistä, vaikka samat reseptithän ne lehden nettisivuillakin pyörivät. Kodin Kuvalehden sivuilla lukijat saavat arvioida reseptejä antamalla tähtiä. Ihan kiva, mutta pimentoon jää sitten se, että miksi jokin ruoka on saanut hyvän tai huonon arvion.

Viikoittain ilmestyvä Me Naiset tarjoaa ruokaohjeita teemojen ympärillä. Hauskaa! Yksi suosikeistani viime vuonna oli juttu, jossa tuunattiin hodareita eri maailmankolkkiin. Mukana oli muistaakseni Yhdysvallat, Saksa ja oma kotoinen Pohjanmaa. Tuon jutun jälkeen meillä on tehty hodareita muutaman kerran, aina tosin kotitekoisiin sämpylöihin. Valitettavasti Me Naisten reseptihaku (tai oikeammin artikkelihaku) on vähintäänkin sekava, enkä löytänyt linkkiä tuohon hodarijuttuun. Lähetin palautetta, katsotaan, saadaanko ohjeita.

Uudistunut Kotivinkki on yllättäjä! Sen ohjeet ovat saaneet minut puolelleen ja usein lehdessä on jotain kokeilemisen arvoista. Tosin nettisivu oli aluksi hieman sekava.Sivulla voi hakea reseptejä kriteerein viimeisimmät, luetuimmat, aakkosjärjestykseen, suosituimmat ja kommentoidut. Ja löytyihän sieltä perinteinen hakukin, ei vain sattunut ensin silmään. Suosituimmat listan ensimmäisenä ruutuun muuten hilahti nakkiwokki, heh.

Itse olen paperiversioiden kannattaja. Ne välittävät kivasti tunnelmaa ja ovat konkreettisempia. Ruudun ääressä selaillessa minulle iskee hiipivä epätoivo ja niskajumi. Paperiversiotkaan eivät mene hukkaan, sillä ystäväpiiristäni löytyy kierrättäjiä. Kesällä mainitsin naisporukalle aivan ohimennen jotain lehtikeräykseen heittämistäni lehdistä ja alta aikayksikön lehtilaatikolla kävi kuhina ja hyvä ettei kissatappelu. Ja niin tyhjeni meidän lehtikeräyslaatikko. Joten tiedän, kenelle vinkata, kun lehtipinoa seuraavan kerran johonkin kiikutan.

Lindströmin pihvit soijarouheesta

Nam. Jos pidät Lindströmin pihveistä yleensä, uskon, että nämäkin maistuvat! Perheemme on viime vuosina tietoisesti vähentänyt lihansyöntiä ja välillä syömme sitten kasvispitoisempaa. Proteiiniannoksen saamiseksi soijarouhe toimii kivasti lihan korvikkeena. Jos on vinkkejä soijaruoista, jotka maistuvat raavaille miehillekin, niin tänne vain kommentteja!

Kotivinkissä 1/2011 oli soijaohjeita ja niiden joukossa myös Lindströmin pihvit (taisi olla vegaaninen). Ohje oli aika simppeli, mutta arvelin, ettei se ehkä täsmää meidän poppoon makuun. Minä tykkään, että näissä pihveissä pitää olla ainaskin suolakurkkua.

Ensin kokeilin pihvejä ilman jauhoja, mutta ne pysyivät huonosti kasassa, joten lopputaikinaan sekoitin jauhoja ja se tepsi! Vähempikin määrä olisi saattanut riittää, joten laitoin ohjeeseen tuollaisen kultaista keskitietä noudattavan määrän.

Lindströmin pihvit soijarouheesta


2 dl tummaa soijarouhetta
2 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio (tai lihaliemikuutio)
1 keitetty peruna (eilinen käy hyvin)
2 etikkapunajuurta
1/2 suolakurkku
1/4 tl mustapippuria
(1/4 tl suolaa)
2 rkl öljyä
1 tl kuivattua persiljaa
1 dl kermaviiliä
1 kananmuna
3 - 4 rkl vehnäjauhoja

Paistamiseen: voita ja öljyä

1. Sekoita soijarouhe ja kuuma kasvisliemi ja anna turvota.
2. Raasta keitetty peruna ja punajuuret hienoksi raasteeksi. Sekoita joukkoon kermaviili, kuutioitu suolakurkku, öljy, mausteet, vehnäjauho ja turvotettu soijarouhe. Tarkista maku.
3. Sekoita joukkoon kananmuna.
4. Paista kohtuullisen miedolla lämmöllä pihveiksi 3-4 minuuttia/ puoli.
5. Tarjoa perunoiden, salaatin ja remoulade-kastikkeen kera (ohje kuvien alla).


Remouladekastike

1dl kermaviiliä
1 suolakurkku kuutioina
(1/2 sipuli hienonnettuna)
1 tl sinappia
1 rkl tuoretta persiljaa
1/2 tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita kermaviilin joukkoon hienonnetut ainekset ja mausteet.

Varoitus: Vauvankuvia ja vanhempien ylpeyttä!

Mansikanahmija vauhdissa.

Oman ruokani lisäksi käytän lähestulkoon saman ajan Ellin ruokien tekoon, suunnitteluun, valmistamiseen ja syöttämiseen. Aiemmin kirjoitin luomuvauvanruoasta ja purkkiruokaa tyttö saa kotiruoan ohella edelleen, mutta merkittävä osa ruokaa on sormin naposteltavat eväät.

 

Sormiruoka on terminä varmasti tuttu. Osa vanhemmista tyytyy lusikkaan ja osa ei ota lusikkaa esille lainkaan. Aihe on puhuttava ja mielipiteitä löytyy joka lähtöön. Itselleni ruoka on tärkeä fiilisasia, joten ehkä se vaikutti siihen, että haluan tarjota lapselle elämyksiä sen kautta, että hän saa itse napostella ja rutistella ruokiaan. Toinen syy oli se, että Elli osoitti selkeää kiinnostusta karkeaa ruokaa kohtaan jo alle puolivuotiaana.

Meillä syöminen on ollut tapetilla Ellipellisen hieman hitaan kasvun vuoksi. Siksi olen tarjonnut sitä, mikä maistuu. Erityisen hyvin maistuu juuri ne, mitä hän saa itse syödä. Sormiruokailu on meillä vähentänyt kiukuttelua pöydässä, pelkkä lusikka äitin kädessä ei pidä mielenkiintoa yllä. Ruokapäivät vaihtelevat, välillä maistuu julmetusti ja välillä ei sitten niin ollenkaan. Joskus lattialle lentää lusikat ja lautaset, viimeksi tänään kasa tomaatinviipaleita, joiden mehu ja siemenet ihanasti imeytyivät ruokahuoneen mattoon. Ymmärrän täysin, jos joku ei halua antaa lapselleen ruokia käsiin, siivoukseen kuluu mukavasti aikaa päivittäin.

Vanhemmilla on tietty oltava pelisilmää sen suhteen, mitä antaa ja mitä ei. Jokainen lapsi on yksilö ja se, mikä toiselle sopii, voi toiselle olla kauhistus. Ellipellinen on keskitason mestari ja sylkee yleensä huonosti jäystettävät palat suustaan ulos. Mutta on se tyttö meilläkin napattu syöttötuolista ja taputeltu selkään, kunnes kakominen on vaikuttanut jälleen normaalilta. Mutta sanotaanko, että kahdeksan kuukauden iästä lähtien sormisyöminen on sujunut mukavasti.

Top Ten (9kk)

Maissinaksut

Pakastemansikat

Kurkku- ja tomaattiviipaleet/ -lohkot

Banaani

Porkkanaraaste

Pensasmustikat

Viinirypälelohkot

Mandariini

Ruisleipä

Pakastemaissi

Olisi hauska kuulla muiden vauvaperheiden hittiruokia! Ehkä saataisiin uusia vinkkejä. Vinkkejä tarjoaa myös uudehko kirja Omin sormin suuhun (Gil Rapley), jossa tosin mentiin ehkä hieman fanaattiselle tasolle noin niinkuin minun makuuni...

Tervetuloa keittiöömme!

Tässäpä on kuva talomme punaisesta keittiöstä. Täällä kokkailen ja viihdyn, kuten kotoilu-tekstissä kirjoittelinkin aiemmmin. Voin valottaa vähän keittiön historiaa.

Ostimme yli 80-vuotiaan talon joulukuussa 2007. Kaikki tapahtui lähestulkoon hetken mielijohteesta, josta pian tuli pakkomielle. Näimme talossa jotain, kutsuttakoon sitä vaikka kodin hengeksi, ja niin teimme kaupat. Vanha talo oli yllätyksiä täynnä, mutta nyt remontti alkaa olla loppusuoralla, emmekä ole sitä niin aktiivisesti enää viimeiseen vuoteen (olisiko Ellipellisellä vaikutusta asiaan..) tehneet. Allekirjoittanut on etenkin laiskistunut. Hiljaa hyvä tulee.

Vanha keittiö 2007.

Vanha keittiö koostui kirjavan kukertavista yökötyksistä, väritykseltään ehkä enemmän keskieurooppalaista kuin viileää vaaleaa pohjoismaalaisuutta. Vihertävän ruskea laatta täydensi kirjavaa muovimattoa. Melamiini-mitkä-lie-muovipinnoitteiset kaapinovet irvailivat punertavina ja lopullisen silauksen toi vihreämusta kivijäljiltelmätaso. Kaapiston alla oli hiiren valtakunta kaikkine kindermunakoteloineen ja sipulinkuorineen. Ja kaiken kruunasi epäilyttävä kulmakaappi, joka oli selvästi tee-se-itse-miehen tekosia. Oli siis sanomattakin selvää, että keittiö olisi pakko räjäyttää.

Päätin suunnitella keittiön itse yhteistyössä mieheni kanssa. Minä siis suunnittelin ja hän nyökytteli. Budjetti koko talon remonttiin oli 30 - 40 000 euroa, joten voitte arvata, että suuntasimme katsemme Ikeaan. Jotkuthan käyttävät tuollaisen budjetin pelkkään keittiöön, mutta meidän keittiöön meni kodinkoneineen kaikkineen alle 6000 euroa.

Keittiön suunnitelma muutui muutamia kertoja. Merkittävää on se että minulla piinallinen taipumus karsastaa kulmakaappeja, joten se rajoitti suunnitelmaa. L-muotoisen keittiön sijaan lisätilaa haettiin saarekkeesta. Tästäkin kuvasta on muutoksia tapahtunut. Yläkaapit poistettiin yhtä lukuunottamatta, tasot ovat massiivipuiset, uuni sijoitettiin korkeaan kaappiin mikron alle ja induktiolieden ale tuli vetolaatikosto vasten kaikkia lapsiperheen turvallisuusohjeita. Perustelimme tämän sillä, että induktioliettä ei voi saada päälle ilman kattilaa, joten ehkä pieni lapsi ei ole aivan niin järjestelmällinen, että hakisi ensin kattilan kaapista polttaakseen näppinsä. Punaista kaakelia mietimme pitkään, mutta ilman väriläiskää keittiö olisi jäänyt valjuksi ja punainen sopi hienosti oikealle puolelle paljastettuun hirsiseinään. Emmekä ole kyllästyneet väriin.


Keittiö on vastannut odotuksiamme ja laatu on ollut hyvää. Kaikki toimii ja mikä tärkeintä - minä pystyn toimimaan! Olisikin hauska kuulla teidän keittiöistä ja mahdollisista remonteista. Mikä mätti ja miten kävi?

Tomaattipastakastike kolmella tavalla

"There is no substitute for homemade Italian tomato sauce." 

Näin julistaa eräs italialaiseen ruokaan perehtynyt sivusto. Kuullostaa mahtipontiselta, mutta kai siinä peränsä on. Oma tomaattikastikkeeni ei ole aito italialainen, mutta pitkään hauduttaminen on omanikin salaisuus. Olen jo pitkään halunnut kokeilla versiota, jossa käytetään punaviiniä ja tehdä kunnon Pasta al Ragun, mutta se jää vielä tulevaisuuteen. Meillä kun tuo punaviini happanee sitten pulloon, jos ei satu usempaa italialaista vääntämään viikon mittaan. Allekirjoittanut voisi lasillisen ottaa mutta ei saa miehestään seuraa eikä punaviiniä ole kiva yksin litkiä.

Pari päivää sitten pikku prinseskan kummitäti soitteli ja ehdotti, että tehdään yhdessä lounasta, kun hän tulee vierailulle. Kamalan vaikea oli taas puhelimessa keksiä, mitä tehtäisiin. Päädyttiin pastaan, mutta ei yhtään tehnyt mieli mitään kermapastaa. Hetken pohdin ja muistin tomaattipastakastikkeen mozzarellalla. Kun puhelu loppui, laitoin tomaattikastikkeen porisemaan ja se ehtikin siinä pulputtaa melkein pari tuntia.

Sovelsin mozzapastasta ohjeen, johon tuli tomaattikastikkeen lisäksi broileri-mozzarellakastike. Tai höystö. Voi äkkiseltään vaikuttaa monimutkaiselta, jos kahta kastiketta pitää ruveta tekemään, mutta ei se ole. Usko pois! 

Alla siis pelkän tomaattikastikkeen ohje (hyvä esim. lihapullien tai vain parmesaanin kera), tomaatti-mozzarellapastan ohje ja uusin viritys broilerilla.

Tomaattikastike 4:lle


1 sipuli

Valmis tomaattikastike.

1 valkosipulin kynsi
2 - 3 rkl oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
1 dl tomaattipyrettä
1 dl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl oreganoa
pippuriaattu
muita yrttejä, esim. basilika, persilja


Tomaattipastakastike mozzarellalla

annos tomaattikastiketta
1 pallo mozzarellaa
tuoretta basilikaa

1. Valmista tomaattikastike.
2. Lisää kuuman kastikkeen päälle kuutioitu mozzarella ja silputtu basilika. Halutessaan voi lisätä oliiviäljyä, suolaa ja pippuria. Tarjoillaan pastan kanssa.

Täysjyvätuorepastaa, tomaattikastiketta ja broileri-mozzarellakastiketta.

Tomaattipastakastike broilerilla ja mozzarellalla

4 hengen annos tomaattikastiketta

1 rkl öljyä
400 g broilerin filesuikaleita
3 tomaattia
suolaa, pippuria
1 pallo mozzarellaa
1 nippu basilikaa

1. Valmista tomaattikastike.
2. Paista broilerisuikaleet öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla.
3. Lisää tomaattikuutiot ja puolet silputusta basilikasta. Kuumenna hetki. Tarkista maku.
4. Lisää kuumaan kastikkeen joukkoon paloiteltu mozzarella ja loppu basilika.
5. Annostele lautaselle pastaa, tomaattikastiketta ja päälle vielä broileri-mozzarellakastiketta.

Nam!

Blogin asu hakusassa ü

Halusin vähän muokata blogia lisää omani näköiseksi. Taustalla virnistelee nyt meidän ruokahuoneen lattia ja yksi mahtava Dala häst muotin muodossa. Pientä hiontaa tarvitaan vielä. Jatkossa toivon saavani sivuille enemmän kuvia! Kivoja lukuhetkiä ja kommentoida saa rohkeasti!

Migreeniä ruoassa

Joululoman aikaan minut yllätti omassa mittakaavassani erittäin paha migreenikohtaus. Vannoin, että nyt alan selvittää tätä vyyhteä ja haen myös paremmat täsmälääkkeet. Pohdin kaikkea, mitä edellisenä päivänä olin syönyt ja tehnyt. Syyllinen on löydyttävä, mutta se on vaikeaa, kun taustalla voi olla ties minkälainen yhdistelmä oman kehon toimintaa, ruokia, hajuja, ääniä, valoja, tietokoneen tai television ruutua, liikuntaa tai virheasentoja hereillä ja nukkuessa. Hmm.

Kohtausta edeltävänä päivänä valmistin valkosipulivoipatonkeja, joiden ohjeenkin tänne laitoin. Vasta äskettäin hoksasin, että se todella voimakas valkosipulin tuoksu aiheutti kohtauksen. Vasta, kun seuraavan kerran kuullotin valkosipulia pannulla, ja etova päänsärky häivähti ohimoiden välissä, tajusin, että se oli mahdollista.

Migreeniä aiheuttavia ruoka-aineita tunnetaan useita, mutta on täysin yksilöllistä, keneen mikäkin puree. Yleisimmät ovat varmasti punaviini, alkoholi yleensäkin, suklaa ja juustot, mutta nämä eivät suinkaan ole yleisimmät omalla listallani, Kohtaukseni ovat harvinaisia ja tähän asti ne ovat olleet mielessäni myös täysin satunnaisia enkä ole osannut arvata ruoan aiheuttavan niitä. Tätä edellisen päänsäryn laukaisi punainen liha (kaksi pihviä parin päivän sisään) yhdistettynä stressiin.

Nyt aion seurata nimeomaan ruokavalion yhteyttä migreeniin. Aiheesta löytyy paljon kirjoituksia netistä ja näistä voi olla hyötyä niille, joiden migreenin syy on vielä selvittämättä. Itsekin kirjoitin epäuskoisena googleen "migreeni valkosipuli" ja ruudulle lävähti ties kuinka monta omakohtaista sairaskertomusta aiheesta.

Niin ihana asia kuin ruoka onkin, on se myös monen ongelman alku ja juuri. Jokaiselle meistä on varmasti olemassa sopivampia ja epäsopivampia ruokavalioita. Ei muuta kuin metsästämään omaansa, mutta varovasti! Pienet muutokset, jotka tapahtuvat pikkuhiljaa, ovat pysyvämpiä, kuin koko elämän räjäytys!