Multitasking reality

Joo, ei täällä keittiössä kaikki mene aina aivan putkeen, jos kuka niin on erehtynyt luulemaan.

Multitasking tarkoittaa monen asian tekemistä yhtäaikaa. Suomenkielistä selkeää vastinetta sanalle ei ole, mutta Työpisteen sivustolla käytetään termiä monisuorittaminen. Suorittamisella on hieman ikävä kaiku, joten yhtä hyvin sanahirviöksi voisi valita vaikka yhtäaikaispuuhastelun.

Tällainen monisuorittaminen on oikein perisyntini.
Etenkin keittiöhommissa tulee erittäin tehokas olo, jos uuni pöhisee, liedellä porisee, sähkövatkain hurisee ja likaisia astioita lentää kaaressa tiskialtaaseen ja sivupöydille. Sitten, kun joten kuten selviää polttamatta mitään pohjaan tai uuniin, niin on ihan, että vau, vitsi mä oon hyvä! Joskus kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin kokkiohjelmissa. On mahdollista, että tehokkuuden jälkien korjaamiseen menee sitten pitempi aika kuin että olisi vain tehnyt asian kerrallaan.

Tänään meneillään oli pyykkihuolto ja siivous yhtäaikaa riisipuuron keittämisen kanssa. Lopputulos ei liene epäselvä kenellekään. Onni onnettomuudessa on se, että lietemme sammuu, jos jokin kiehuu yli, joten kattilaankin jää aina jotain.

Naisethan aina puhuvat, että heillä on kyky tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja miesten putkiaivoilla voi toimia vain yhden asian parissa. En usko tähän teoriaan enää nykyään, sillä sekä minä että mieheni juoksemme molemmat päättöminä ympäri taloa, kun sinne sun tänne on jäänyt keskeneräisiä hommia. Varmasti ihmisen mielenterveydelle olisi tärkeämpää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Nopealla internethaulla selviää, että multitasking ei olekaan välttämättä hyödyllistä vaan se laskee tekemisen tasoa ja tehoa. Tärkeämpää olisi keskittyä kunnolla. Lisää voit lukea esimerkiksi täältä.

Jotenkin on kuitenkin vaikea uskoa, että minun olisi seistävä puurokattilan vieressä lähes tunti ollakseni tehokkaampi ja saadakseni enemmän aikaan. No, enemmän puuroa siitä olisi saattanut tulla, jos se kaikki olisi kattilassa pysynyt! Toisaalta kattilan vieressä seistessä olisi aikaa omille ajatuksille. Mutta sortuisinko tässä nyt taas monisuorittamiseen? Aivan yhtä hyvin omiin ajatuksiin vajoaminen olisi saattanut johtaa puuron kannalta samankaltaisiin tuloksiin.

Aivojen kapasitetti on rajallinen, sen huomaan joka aamu, kun syötän puuroa lapselleni ja yritän itse syödä samaan aikaan. Milloin on vauvan lusikka omassa suussa ja oma lusikka vauvan puurossa ja milloin havahdun siihen, että vauvan suu on ammottanut apposellaan lusikan toivossa jo varmaan useita minuutteja. Ehkä kokeilenkin huomenna yhteen asiaan kerrallaan keskittymistä - yö se saapuu kuitenkin, touhusi sitä tukka putkella tai ei.