Valkosipulivoipatongit ja vähän muutakin

Meidän perhe alkoi hieman flunssaisena mieliä jotain lämmintä iltapalaa ja ehdotin valkosipulivoipatonkeja. Ehdotus sai totista kannatusta, kun mies totesi, että valkosipulihan se oivallista olisikin tässä ruumiin tilassa. Joten tuumasta toimeen. Keventääkseni hieman voikuormaa kokeilin osaan patongeista uudenlaista täytettä, jossa osa voista korvataan (ah niin kevyellä ü) ranskankermalla. Lisäksi
kokeilin pestotäytettä. Täytynee selventää, että valmistin tuplataikinan. Meidän perheen mielipiteet julkaisen tekstin lopussa.

Tällä kertaa flunssainen pikkuneiti vaati äitin syliä, joten taikinan teosta vastasi talon mies ja onnistuikin upeasti, vaikka leipurin ura onkin lyhyt.

Valkosipulivoipatongit
3 pientä patonkia (lähes uunipellin mittaisia)

2,5 dl vettä
0,5 pkt tuorehiivaa ( 0,5pss kuivahiivaa)
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä
2 dl sämpyläjauhoja
n. 3 dl vehnäjauhoja

Kaikki täyteohjeet on tarkoitettu 3 patongille eli koko taikinalle.

Täyte (perinteinen):
2 - 3 valkosipulinkynttä murskattuna
75g hyvin pehmeää voita

Täyte creme fraichella:
2 - 3 valkosipulinkynttä murskattuna
25 g voita sulatettuna
1/2 prk ranskankermaa
1/4 tl suolaa tai ripaus maun mukaan

T'äyte pestolla:
50 g voita sulatettuna
4 - 5 tl pestoa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola, hunaja ja ruokaöljy.
Lisää jauhot ja vaivaa kiinteäksi, mutta pehmeäksi taikinaksi. Anna taikinan kohota peitettynä.
Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli yksitellen suorakaiteenmuotoisiksi levyiksi. Levitä täyte ja kääri hieman viistottain patongeiksi. Kohota peitettynä.


Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Ikävä nyt tuottaa pettymys makutestin suhteen. Kaikki kolme täytettä olivat uunituoreissa patongeissa herkullisia eikä selvää ykköstä löytynyt. Ranskankerma teki patongista kosteamman ja ehkä jotenkin ruokaismman tuntuisen, kun taas perinteinen voitäytepatonki oli rapsakampi. Voita ei ole täytteissä ylenmäärin, joten sen määrä jää kauaksi kaupan valmispatonkien vastaavasta. Pesto sopi erittäin hyvin ja oli täytteistä luonnollisesti suolaisin. Epäilen kyllä, että perinteinen valkosipulivoi maistuu seuraavana päivänä parhaalle, mutta voin olla väärässäkin. Ja toinen asia on, jääkö mitään huomiseksi.

Teen kera ja rakkaudella leivottuna erinomainen iltapala!! Hyvää yötä!