Elämässä kaikki on aina kesken, mutta ruoanlaitossa saa hetkessä valmista! Nautitaan! Ruokailmiön blogi päivittyy nykyään harvakseltaan, käy kurkkaamassa aktiivisia Facebook-sivuja!
26. helmikuuta 2013
Ohraleipä. Ja voita ja juustoa.
Joku aika sitten ostin ohrajauhoja, mutta leipävarastot ovat pullottaneet koko ajan, joten nyt vasta pääsin leipomaan. Syötiin tätä minestronekeiton kaverina, resepti tulossa siihenkin.
Selvitin myöskin, mitä se "otti ohraleipä" oikein tarkoittaa. No, se tarkoitti ennen vanhaan sellaista huonoa tilannetta, jossa rukiin puutteessa jouduttiin turvautumaan vähäpätöisempään ohraan. Nykyäänhän perinteinen ohraleipä on kovassa huudossa, joten perinteinen merkitys on hieman ajastaan jäänyt. Sen kyllä huomasin, että taikina on tahmeaa ja erittäin takertuvaa, joten nykypäivän katastrofi voisi ollakin taikinan liimautuminen alustaan..
Nämä leivät paistetaan kuumassa ja tuloksena on ihanan rapea kuori. Itse keksin työntää banaanikakun uuniin rieskojen kohotessa, ja sen seurauksena kohotin leipiä liian pitkään ja ne aavistuksen lässähtivät. Siis hoh hoijaa. Niin on nopeaa tajunnan ja inspiraation virtaa välillä keittiössä, ettei järki pysy perässä.
Ohraleivät (2 kpl)
5 dl maitoa tai piimää
½ pkt hiivaa
1 tl suolaa
5 dl ohrajauhoja
3 dl vehnäjauhoja
ohrajauhoja
1. Liota hiiva haaleaan maitoon. Lisää suola ja orhajauhot ja anna tekeytyä puolisen tuntia.
2. Sekoita puuharukalla sekaan vehnäjauhot ja kohota puolisen tuntia.
3. Kaada taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja jaa taikina kahtia. Muotoile kaksi pyöreää limppua.
4. Kohota puoli tuntia liinan alla.
5. Paista250 asteessa 20 minuuttia.
Tunnisteet
leipä,
suomalainen ruokaperinne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rapea kuori leivässä on ehdottomasti parasta ja mikään ei voita itsetehtyä leipää.
VastaaPoistaKyllä tuli hyvää, vaikka oli aika työlästä saada sormista pellille. Voi olla, että kohta pitää leipoa lisää.
VastaaPoistaMinun mummini mukaan ohraleivän "ottaminen" liittyi sen ominaiseen tapaan mennä huonoksi. Tämän sivumaun ilmaantumista sanottiin "ottamiseksi". Terv. Petteri
VastaaPoistaVanhaksi mennyt ohraleipä on ihan hyvän makuista. mutta sanonanhan voi tulkita monella tapaa ja ei yhtään väärin tulkitä näin, halpa leipä menee nopeesti huonoksi. Ohra on ollut köyhien ruokaa, sitä emme voi kiistää, se on jalostunut pohjoisen ilmastoon, ohralajikekkin on ollut ihan erilainen ennevanhaan kuin nykypäivänä.Pohjoisen riisi.
PoistaHei, tämähän kuulostaa erittäin loogiselta selitykselltä!
VastaaPoistaOhrajauhoja voi käyttää myös tattarijauhon jatkeena kun blini jauhot loppuu kesken.
VastaaPoistaTämä ilmiö jossa köyhien jutuista tulee rikkaiten herkkua ja vaikka muotijutuissa, köyhien rikkiniset housut onkin in eikä rikki ollenkaan, kutsutaan karneavalismiksi. Köyhien työlisten puutalot ovat rikkaiden asuttamia nykyään, kyht ajettu ulos kaupungeista betoni neliöihin ja ohraleipä, tampereen rievä on kaikkien ruokaa, ei vain työläisen jokapäivinen leipä.Status asioita. Karnevalismi toimii toisinkin päin rikkalta köyhille mutta se ei ole niin mielnkiintoista.
Aiiivan täydellistä!! Ehdottomasti kannattaa leipoa piimään (kokeilin ensin maidolla), niin ei tule lainkaan liisterimäistä eikä jauhottaakaan tarvitse juuri lainkaan. Maku, kuoren rapeus ja leivän koostumus on upea! Vahvaan folioon tiukasti pakattuna säilyy tuoreena - ellei sitten tule samantien ahmittua päivässä :D
VastaaPoistaSuurkiitokset parhaasta reseptistä!
Hei! Kiva kuulla onnistumisestasi! En olekaan pitkään aikaan tehnyt ohraleipää, pitääkin laittaa listalle.
PoistaMeillä "höpsytetään" ohraleipä syvässä lautasessa tai kulhossa jossa on runsaasti jauhoa niin ei tartu sormiin kiinni.
VastaaPoistaJuu! Hyvä vinkki! Täällä päin on kait niitä puukulhoja, höpsytyskippoja :)
Poista