Vanha keittiö uutena!

Teimme siis toukokuussa keittiöremonttia. Remontin oleellisin asia oli korjata keittiön rakoillut lautalattia. Sitä varten oli kuitenkin purettava kaapistot, joten päätimme tehdä hieman isomman rempan.

Kaapistoseinä purettiin ja kaksi huonetta avattiin ikään kuin yhdeksi isoksi tilaksi, jota tosin erottaa muuri osittain. Kuvassa oikealla on siis avattu seinä ja kuvan ulkopuolelle jää uusi ruokahuone. Kaapiston paikka vaihtui, mutta materiaalit hyödynnettiin vanhasta keittiöstä. Saareke yhdistettiin kaapiston jatkoksi. Kaakeli on uutta ja maali sekä yksi seinähylly, mutta muuten tosiaan vanhoilla mentiin. Lisäksi korkea uunikaappi (oikea reuna) modattiin matalammaksi, koska se mielestäni kävi uuteen keittiöön paremmin.

Työnjako meillä menee niin, että minä hoidan suurimman osan suunnittelusta. Markon ja apureitten hommaksi jää purkaminen ja rakentaminen ja minä osallistun sitten taas pintatöihin, kuten tapetointiin, pakkelointiin, hiontaan, maalaamiseen, öljyämiseen ja laatoittmiseen.

Punainen väri hävisi ja tilalle tuli turkoosivivahteista siniharmaata. Vai apua.. yksinkertaisesti sanottuna sinistä! Nyt olen tässä yrittänyt totutella uuteen järjestykseen, jännitti ihan hurjasti leipoakin eka kerta. Vielä on sähköjä (tunnelmavaloja) asentamatta ja tavarat eivät ole vielä löytäneet paikkojaan. Uskallan kuitenkin julkaista keskeneräistä, koska meillä on aina joku projekti menossa!!

Salaattilinko ja kaikkea muuta, mitä tarvitsen

Kuinkahan monta kertaa olen harmitellut kotona, kun pestyjen salaatinlehtien kuivaminen vie niin kauan ja koska huuhdon salaatit kuitenkin aina viime tingassa, niin ne joutuvat märkinä salaatin sekaan. Lähes yhtä monta kertaa olen kaupassa pyöritelly käsissäni mitä erilaisempia salaattilinkoja, mutta jättänyt tuon turhakkeen kuitenkin ostamatta. Kai nyt ihminen pärjää ilmankin salaattilinkoa. Varsin ärsyttävää siinä on se, että se vie tilaa jonnin verran ja sitä voi käyttää vain tuohon kyseiseen asiaan. Tai mistäs sitä tietää, mitä kaikkea nikseliäät ihmiset ovat kotonaan keksineet.

Vitsailen välillä, että mitä jos remontoisi itselleen niin suuren keittiön, että siellä olisi laskutasoa loputtomasti kaikille turhakkeille. Ostaisi ihan vaikka kaikki laitteet ja hökötykset, mitä keittiöön on saatavilla. Olisi sitten mehulinkoa, pastakonetta, yleiskonetta, leipäkonetta, jäätelökonetta, maidonvaahdotinta, shakeria, riisinkeitintä, höyrystintä, kuivaajaa, munankeitintä, haudutuskattilaa, mehumaijaa, veitsenterotinta, keittiövaakaa, paistolämpömittaria, lihamyllyä, espressokonetta, vedenkeitintä, kahvinkeitintä, sitruspuristinta, leivänpaahdinta, leipägrilliä, sähkögrilliä, tehosekoitinta, sauvasekoitinta, sähkövatkainta, mikroaaltouunia, minisilppuria, jogurttikonetta (!), yrttikasvattamoa, friteerauskeitintä, tyhjiöpakkaajaa ja jonkinlaista kelmutuskojetta, yrttisilppuria ja tuttipullojen sterilointilaitetta. Apua, miten sitä kertakaikkiaan tulee toimeen ilman tätä arsenaalia?


Jokaikisen hilavitkuttimen ostoa kannattaa pohtia pitkään ja hartaasti. Katselen aina pitkään ja hartaasti yleiskoneita, mutta niiden järkyttävä hinta on pitänyt minut pois kaupoista. Loppujen lopuksi on mahdollista, että sama aika kuluisi minulta laitteen kasaamiseen ja puhdistamiseen, kuin minkä itse asiassa joudun taikinaa käsin vaivaamaan normaalisti.

Viime aikoina mieltäni on kaihertanut pieni monitoimikone, jolla viipaloi, raastaa, pilkkoo, vatkaa ja soseuttaa. Innostukseni lähti siitä, kun katsoin yhtä kokkiohjelmaa, jossa kasvikset surahtivat terän läpi suikaleiksi ah niin kätevästi. Kirjoitin tuon laitteen jo joulupukin listalle ja lupasin auliisti miehelleni, että hän todellakin saa ostaa minulle lahjaksi keittiövimpaimen, siitä kun aina miehiä varoitellaan. Sitten meillä varmaan syödään enää vain viipaloituja kasviksia, tai sitten kone pölyttyy alkuinnostuksen jälkeen nurkkapöydällä.

Kaikkien uusien keittiökoneiden mukana pitäisi tulla muutamaksi päiväksi apukokki, joka nykisi sinua hihasta ja esittelisi jatkuvasti uusia, innovatiivisia tapoja käyttää konetta luovasti ja helposti!  Silloin saisi rahoilleen vastinetta ja vastenmielisyys lukea käyttöohjekirjaa ei vahingoittaisi laitteen tulevaa käyttöhistoriaa.

Sinä olet joka tapauksessa itse keittiösi ainoa yleiskone. Mikään ei toimi itsestään, oli laite miten kallis ja hieno tahansa. Ruoanlaittokokemuskin kapenee, jos koneet tekevät kaiken puolestasi.

Ja voi kiitos, Jamie Oliver! Näytit minulle eilen sellaisen vinkin, ettei minun tarvitse enää edes harkita sitä salaattilinkoa. Märät salaatit puhtaan keittiöpyyhkeen sisään ja käden pyöritystä vimmaisesti ja pieni toive siitä, ettei naapuri juuri kulje ikkunani ohi... Kuivaa tuli!

Tervetuloa keittiöömme!

Tässäpä on kuva talomme punaisesta keittiöstä. Täällä kokkailen ja viihdyn, kuten kotoilu-tekstissä kirjoittelinkin aiemmmin. Voin valottaa vähän keittiön historiaa.

Ostimme yli 80-vuotiaan talon joulukuussa 2007. Kaikki tapahtui lähestulkoon hetken mielijohteesta, josta pian tuli pakkomielle. Näimme talossa jotain, kutsuttakoon sitä vaikka kodin hengeksi, ja niin teimme kaupat. Vanha talo oli yllätyksiä täynnä, mutta nyt remontti alkaa olla loppusuoralla, emmekä ole sitä niin aktiivisesti enää viimeiseen vuoteen (olisiko Ellipellisellä vaikutusta asiaan..) tehneet. Allekirjoittanut on etenkin laiskistunut. Hiljaa hyvä tulee.

Vanha keittiö 2007.

Vanha keittiö koostui kirjavan kukertavista yökötyksistä, väritykseltään ehkä enemmän keskieurooppalaista kuin viileää vaaleaa pohjoismaalaisuutta. Vihertävän ruskea laatta täydensi kirjavaa muovimattoa. Melamiini-mitkä-lie-muovipinnoitteiset kaapinovet irvailivat punertavina ja lopullisen silauksen toi vihreämusta kivijäljiltelmätaso. Kaapiston alla oli hiiren valtakunta kaikkine kindermunakoteloineen ja sipulinkuorineen. Ja kaiken kruunasi epäilyttävä kulmakaappi, joka oli selvästi tee-se-itse-miehen tekosia. Oli siis sanomattakin selvää, että keittiö olisi pakko räjäyttää.

Päätin suunnitella keittiön itse yhteistyössä mieheni kanssa. Minä siis suunnittelin ja hän nyökytteli. Budjetti koko talon remonttiin oli 30 - 40 000 euroa, joten voitte arvata, että suuntasimme katsemme Ikeaan. Jotkuthan käyttävät tuollaisen budjetin pelkkään keittiöön, mutta meidän keittiöön meni kodinkoneineen kaikkineen alle 6000 euroa.

Keittiön suunnitelma muutui muutamia kertoja. Merkittävää on se että minulla piinallinen taipumus karsastaa kulmakaappeja, joten se rajoitti suunnitelmaa. L-muotoisen keittiön sijaan lisätilaa haettiin saarekkeesta. Tästäkin kuvasta on muutoksia tapahtunut. Yläkaapit poistettiin yhtä lukuunottamatta, tasot ovat massiivipuiset, uuni sijoitettiin korkeaan kaappiin mikron alle ja induktiolieden ale tuli vetolaatikosto vasten kaikkia lapsiperheen turvallisuusohjeita. Perustelimme tämän sillä, että induktioliettä ei voi saada päälle ilman kattilaa, joten ehkä pieni lapsi ei ole aivan niin järjestelmällinen, että hakisi ensin kattilan kaapista polttaakseen näppinsä. Punaista kaakelia mietimme pitkään, mutta ilman väriläiskää keittiö olisi jäänyt valjuksi ja punainen sopi hienosti oikealle puolelle paljastettuun hirsiseinään. Emmekä ole kyllästyneet väriin.


Keittiö on vastannut odotuksiamme ja laatu on ollut hyvää. Kaikki toimii ja mikä tärkeintä - minä pystyn toimimaan! Olisikin hauska kuulla teidän keittiöistä ja mahdollisista remonteista. Mikä mätti ja miten kävi?