Kuva: Wikipedia |
Viimeksi täytin suolapurkin ruususuolalla eli kristallisuolalla. Joillain sivustoilla kristallisuolasta puhutaan ihmetuotteena, mutta itse en lähde kyllä ihan noin kovasti liputtamaan. Siihen kyllä uskon, että se on terveellisempää kuin tavallinen suola, mutta lusikkakaupalla ei tätäkään voi mättää, tai ajatella suolan sinänsä olevan terveystuote.
Kuva: Wikipedia |
Näin muodostuu suomalaisten suolansaanti: (Duodecim)
1. Liha- ja munaruoat 24 %
2. Leivät 19 %
3. Murot, puurot, hiutaleet 15 %
4. Kalaruoat 9 %
5. Makkarat, lihaleikkeleet 8 %
5 grammaa eli noin teelusikallinen suolaa päivässä olisi sopiva määrä, mutta suomalaisilla tämä määrä ylittyy helposti. Syömäänsä suolan määrää on vaikea arvioida, koska piilosuolaa on niin monessa tuotteessa. Sen lisäksi valmistuotteista ja leipomotuotteista voi olla hankala laskea suolan määrää, koska se voidaan ilmoittaa kolmella eri tavalla: suolan määrä 100g:ssa tuotetta, prosentuaalisena osuutena tai natriumin määränä. Natrium on nimenomaan se suolan aineosa, joka nostaa verenpainetta. Suolan määrä saadaan kertomalla natriumin määrä 2,5:llä.
Pari päivää sitten söin puolikkaan annoksen (200g) valmista savuporokeittoa, josta yksistään sain jo 2 g suolaa. Varmaan ylitin tuona päivänä kaikki mahdolliset suositukset. Kotitekoinen ruoka onkin siitä kätevää, että siihen voi itse vaikuttaa. Kun huomaan miettiväni, että pitäisikö lisätä suolaa, päätän yleensä olla lisäämättä juuri terveysperusteiden vuoksi.
Suolan vähentäminen voi olla äkkiseltään vaikeaa eikä siinä tilanteessa montaakaan kotikokkia auta se vanha virsi, että lisätään tuoreita yrttejä. Yrttituntemus rajoittuu monella persiljaan ja siksi tämä vaihtoehto voi tuntua haastavalta. Itse olen ajatellut niin, että ruoka saa maistua raaka-aineille eli laadukkaat raaka-aineet tekevät maun, ei niinkään se suola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti