Elämässä kaikki on aina kesken, mutta ruoanlaitossa saa hetkessä valmista! Nautitaan! Ruokailmiön blogi päivittyy nykyään harvakseltaan, käy kurkkaamassa aktiivisia Facebook-sivuja!
13. helmikuuta 2012
Omatekoista jogurttia!
Tiedättehän miltä jogurttitölkki näyttää muutaman päivän kuluttua avaamisesta. Jogurttia on siellä sun täällä ja tölkki tahmainen ja loppujen lopuksi sinne jää pohjalle pari desiä, joka kummasti unohtuu jääkaapin perukoille.
No, siihen on yksinkertainen ratkaisu. Jogurtin voi valmistaa kotona, kulhossa! Tarvitaan vain bulgarian jogurttia, täysmaitoa ja kulho. Ihanaa!
Mielestäni (olen erittäin puolueellinen) jogurtti oli tuoretta, pehmeää ja erittäin raikasta! Nautimme sitä kotitekoisen vähäsokerisen mansikkasoseen kera. Jatkan ehdottomasti jogurtin tekoa kotona. Pitää kokeilla versiota kevytmaidosta, olin lukevinani, että se pitäisi siitäkin onnistua. Omatekoisesta jogurtista voi sitten ottaa seuraavaan jogurttiin tarvittavan 2 dl.
Jogurtti hapatetaan huoneenlämmössä. Kääntelin omaa kulhoani nähdäkseni, milloin rakenne on tarpeeksi paksu. Ymmärtääkseni happamuus lisääntyy ajan kuluessa. Eka kerralla maitoni oli 45-asteista, toisella kerralla ehti jäähtyä jo haaleaksi. Lämpimästä maidosta jogurtti hapattui ja paksuni nopeammin.
Jogurtti
2 dl bulgarian jogurttia
1 l täysmaitoa (punaista maitoa)
1. Kuumenna maito kiehuvaksi.
2. Anna maidon jäähtyä 40 asteiseksi.
3. Vispaa joukkoon bulgarian jogurtti.
4. Anna tekeytyä huoneenlämmössä 12 - 24 tuntia. (Pidin omaani noin 17 tuntia.)
5. nosta jogurtti kylmään. Nauti kylmänä ü
11. helmikuuta 2012
Voihan keskuskeittiö!
Ai jai... tämän päivän lehti komeasti ilmoittaa, kuinka Lappeenrannassa päiväkodeissa lopetetaan ruoanvalmistus ja siirrytään suurkeittiöihin ja ruokajakeluun.
Väärin! Niin väärin! Lopputuloksena on se, että suomalaislapset saavat laitosruokaa kauneimmat 16 vuotta elämästään. Turhaan ihmetellään, miksi nuoret ovat niin vierottuneita ruoan alkuperästä ja ruoanlaitosta yleensäkin - ruokahan on peräisin suurista metallilaatikoista, kansi vaan ylös ja a vot!
Kun päiväkodissa on oma keittiö, lasten on mahdollista nähdä ja kokea, että joku oikeasti valmistaa ruokaa juuri heille. Emäntä tietää montako lasta päiväkodissa on kunakin päivänä, mikä heille maistuu ja kuinka paljon ruokaa tarkalleen pitää valmistaa. Hän voi budjetin rajoissa valmistaa kaikenlaista vain mielikuvitus rajanaan. Tähteet tulevat tällöin käytetyksi ja myös jälkiruokia nähdään pöydässä. Pikkuapulaiset saavat hakea ruokakärryt emännältä ja osallistua muutoinkin pieniin juttuihin (tätäkin kaikentietävä hevonlainsäädäntö mukavasti rajoittaa, kun kenelläkään ei ole asiaa keittiöön).
Ruoan kuljettaminen kauempaa antaa ikävä kyllä pahat raamit luovuudelle. Ei nähdä enää lämpimiä leipiä kasvisosekeiton kera eikä mitään muutakaan, mikä ei kestä lämpösäilytystä pitkään ja tai rakenne kärsii kuljetuksessa. Päiväkotilapset eivät lähde enää puolukkaretkelle eivätkä nauti omien kättensä tuotoksista, sillä koko talossa ei ole ketään, joka autioituvaa keittiötä enää henkiin puhaltaisi. Nyyh. Kaiken lisäksi ruoan ravintoarvo heikkenee sen seisoessa lämpölaatikoissa, eikä kenenkään ruokahalu ainakaan kasva ylikypsistä pakastekasviksista.
Arvoisa Suomen valtio, hyvät kuntapäättäjät. Tämä on ihan paskaa! Te olette häpeäksi Suomen ruokakulttuurille, päivähoidolle ja pienten ihmisten terveydelle! Ettäs kehtaatte!
Väärin! Niin väärin! Lopputuloksena on se, että suomalaislapset saavat laitosruokaa kauneimmat 16 vuotta elämästään. Turhaan ihmetellään, miksi nuoret ovat niin vierottuneita ruoan alkuperästä ja ruoanlaitosta yleensäkin - ruokahan on peräisin suurista metallilaatikoista, kansi vaan ylös ja a vot!
Kun päiväkodissa on oma keittiö, lasten on mahdollista nähdä ja kokea, että joku oikeasti valmistaa ruokaa juuri heille. Emäntä tietää montako lasta päiväkodissa on kunakin päivänä, mikä heille maistuu ja kuinka paljon ruokaa tarkalleen pitää valmistaa. Hän voi budjetin rajoissa valmistaa kaikenlaista vain mielikuvitus rajanaan. Tähteet tulevat tällöin käytetyksi ja myös jälkiruokia nähdään pöydässä. Pikkuapulaiset saavat hakea ruokakärryt emännältä ja osallistua muutoinkin pieniin juttuihin (tätäkin kaikentietävä hevonlainsäädäntö mukavasti rajoittaa, kun kenelläkään ei ole asiaa keittiöön).
Ruoan kuljettaminen kauempaa antaa ikävä kyllä pahat raamit luovuudelle. Ei nähdä enää lämpimiä leipiä kasvisosekeiton kera eikä mitään muutakaan, mikä ei kestä lämpösäilytystä pitkään ja tai rakenne kärsii kuljetuksessa. Päiväkotilapset eivät lähde enää puolukkaretkelle eivätkä nauti omien kättensä tuotoksista, sillä koko talossa ei ole ketään, joka autioituvaa keittiötä enää henkiin puhaltaisi. Nyyh. Kaiken lisäksi ruoan ravintoarvo heikkenee sen seisoessa lämpölaatikoissa, eikä kenenkään ruokahalu ainakaan kasva ylikypsistä pakastekasviksista.
Arvoisa Suomen valtio, hyvät kuntapäättäjät. Tämä on ihan paskaa! Te olette häpeäksi Suomen ruokakulttuurille, päivähoidolle ja pienten ihmisten terveydelle! Ettäs kehtaatte!
Tunnisteet
terveys
9. helmikuuta 2012
Stroganoff herkkusienten ja porkkanan kera
Keskellä kauneinta helmikuuta herkuttelimme stroganoffilla. Kastikkeeseen lisäsin porkkanaa ja herkkusientä perinteisten ainesten lisäksi ja hyvää oli! Ja kermasta huolimatta, ihan keveätä arkiruokaa.
Muutamasta suunnasta on ihmetelty, että miten kahden pienen lapsen kanssa ehtii bloggailla, mutta onhan sitä ruokaa kuitenkin laitettava. Kiirettä toki pitää, välillä kuvat unohtuvat kokonaan ja monta kivaa juttua on mennyt sinällään "roskakoriin". Lisäksi ruokaa ei liiemmin stailailla siinä, kun nälkäinen taapero huutaa pöydässä ja pienempi versionsa sitterissä. Koettakaa siis kestää, jos annokset ovat kuin suoraan kouluruokalasta ü Te voittee hoitaa stailailun, se nimittäin kummasti piristää kotiruokailua arkenakin!
Stroganoff (6:lle)
400 g naudan paistia
1 rkl öljyä
200 g sipulia
200 g porkkanaa
200 g tuoreita herkkusieniä
6 dl vettä
fondia tai lihaliemikuutio
2 laakerilehteä
mustapippuria myllystä
1 prk (70g) tomaattipyrettä
2 dl ruokakermaa
2 rkl vehnäjauhoja (tai muuta suurustetta tarpeen mukaan)
½ ruukkua tuoretta persiljaa
1. Paloittele paisti melko pieniksi kuutioiksi.
2. Hienonna sipuli, kuutioi porkkanat ja herkkusienet.
3. Kuumenna pannu, lisää öljy ja ruskista lihapalat. Lisää sipuli ja kuullota hetki. Lisää myös porkkanat ja herkkusienet ja jatka kuullotusta.
4. Lisää vesi, tomaattipyre ja mausteet ja hauduta reilu tunti, kunnes liha on mureaa.
5. Sekoita kerman joukkoon vehnäjauhot ja lisää kastikkeen joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti ja lisää lopuksi tuoretta persiljasilppua.
6. helmikuuta 2012
Sitruuna-appelsiinikiisseli
Olen niin kovasti sitrusten ystävä! Hyvä soppa marjaversioiden vaihtoehdoksi, tämä sopii hyvin vaikka jälkkäriksi.
Sitruuna-appelsiinikiisseli
7 dl vettä
1 dl sokeria
1 sitruuna
1 appelsiini
4 rkl maissitärkkeysjauhoa
1. Pese sitruuna ja appelsiini huolellisesti. Raasta molempien kuori.
2. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja maissitärkkelysjauho. Lisää myös raastettu kuori.
3. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja kiehauta muutama minuutti.
4. Kuori appelsiini veitsellä ja fileoi hedelmäliha. Pilko paloiksi.
5. Lisää appelsiininpalat keiton joukkoon ja anna jäähtyä. Tarjoa esim. mascarponevaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.
Tunnisteet
hedelmät ja marjat,
jälkiruoka
3. helmikuuta 2012
Broileri-kookoskeitto
On päässyt käymään niin, että ruokakaapit ovat lähes täynnä. Siksipä on ihan tarpeen käytellä pois siellä jo pitkään asustaneita purkkeja ja purnukoita, esimerkiksi juuri kookosmaitotölkki. Siitä tehtiin mukavan lämmittävää keittoa talvipäivän iltaan. Ellille otettiin oma keitto erilleen ennen kookosmaidon ja chilikastikkeen lisäämistä.
Broileri-kookoskeitto
1 rkl öljyä
300 - 400 g broilerin filesuikaleita
1 sipuli
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
4 perunaa
vettä
½- 1 tl suolaa
1 tl broilerimaustetta
1 dl herne-maissi-paprikaseosta
400 ml kookosmaitoa
1 rkl chilikastiketta
1. Kuutioi kasvikset, hienonna sipuli ja valkosipuli.
2. Paista broileri öljyssä. lisää kasvikset ja kuullota hetki.
3. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Lisää suola ja broilerimauste. Keitä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä.
4. Lisää herne-maissi-paprika ja keitä muutama minuutti. Lisää vielä kookosmaito ja chilikastike ja kiehauta. Tarkista maku.
1. helmikuuta 2012
Tammikuu leipomatta - lakko ohi!
Huh. Täällä jyllää mahapöpö, joka mitä ilmeisemmin tuli meille ABC:n patongista, joka miehen kanssa jaettiin... No, leivontalakko sentään on ohi. Nyt saa taas upottaa kätensä jauhoihin ja sotkea keittiön kaksin käsin! No, jos ei nyt ihan niinkään niin ainakin kokeiluun pääsee piakkoin Nigellan suklaa-maapähkinäjuustokakku.
Loppukuukausi teki leipomislakon suhteen todella tiukkaa, olisi ollut niin kiva pyöräyttää jotain tuoretta kahvipöytään. Kaupan leivonnaisiin emme yksiä kinkkupastejoita lukuunottamatta sortuneen, pyörryttää aina ne lisäainelistat, joita pakasteleivonnaisissakin on. Nythän on paljon ollut keskustelua siitä, että lisäainehysteria on mennyt liian pitkälle ja ihmiset suotta välttelevät niitä. Mutta ihan tota, ei se kamalasti luottamusta herätä tuotetta kohtaan, kun siin pitä käyttää kaikenlaisia makuja ja aromeja ja stabilointia ja ties mitä - aidoista raaka-aineista tulee aito maku ja kun niistä raaka-aineista pitää säästää, niin tilalle on lykättävä kaikenlaisia lisukkeita. Joten, minä jatkan lisäaineiden karttelua ihan puhtaasti siitä syystä, että syön mieluummin itsetehtyä.
Palataan siis leivontahommiin, kunhan taas keittiöön asti päästään!
Loppukuukausi teki leipomislakon suhteen todella tiukkaa, olisi ollut niin kiva pyöräyttää jotain tuoretta kahvipöytään. Kaupan leivonnaisiin emme yksiä kinkkupastejoita lukuunottamatta sortuneen, pyörryttää aina ne lisäainelistat, joita pakasteleivonnaisissakin on. Nythän on paljon ollut keskustelua siitä, että lisäainehysteria on mennyt liian pitkälle ja ihmiset suotta välttelevät niitä. Mutta ihan tota, ei se kamalasti luottamusta herätä tuotetta kohtaan, kun siin pitä käyttää kaikenlaisia makuja ja aromeja ja stabilointia ja ties mitä - aidoista raaka-aineista tulee aito maku ja kun niistä raaka-aineista pitää säästää, niin tilalle on lykättävä kaikenlaisia lisukkeita. Joten, minä jatkan lisäaineiden karttelua ihan puhtaasti siitä syystä, että syön mieluummin itsetehtyä.
Palataan siis leivontahommiin, kunhan taas keittiöön asti päästään!
Mustikkamuffinit
Olen pari kertaa tehnyt näitä mustikkamuffineja, joiden ohje tuli alun perin muffinivuoan mukana. Toimiva ohje, ei tarvitse vatkata, sopivan kosteita ja mustikkaisia muffineja, jotka kardemumma maustaa mukavasti. Välillä olen jättänyt kardemumman pois ja mustikoiden lisäksi taikinaan voi laittaa valkosuklaata rouhittuna.
Ohjeessa on kermaa mutta itse olen käyttänyt kerman sijaan välillä jogurttia tai kermaviiliä.
Mustikkamuffinit (10 -12 kpl)
100 g sulaa voita
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl kermaa (tai esim. jogurttia)
2 dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja tai ohrakasta
1½ tl leivinjauhetta
½ tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl mustikoita
1. Vatkaa sekaisin sula voi, kananmunat, sokeri ja jogurtti.
2. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinan joukkoon.
3. Lisää lopuksi mustikat.
4. Jaa seos muffinivuokiin ja paista 200 asteessa reilu 15 minuuttia.
Tunnisteet
hedelmät ja marjat,
leivonnainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




