Paprika-jauhelihapata

Syksy on niin ihanaa aikaa, kun kasvikset ja vihannekset eivät hinnallaan päätä huimaa. Uunissa paahdetut ja ruokaan pilkotut paprikat ovat upean makuisia (ja minähän tunnetusti en ole paprikan ystävä, mutta näissä padoissa paahdettu paprika on oikeasti taivaallista).

Tämä ruoka on muunnos Jamie Oliverin chili-possupadasta, jota olen valmistanut vuosi sitten possun kasslerista. Nyt tein samantyylisen padan jauhelihasta ja se oli hitti! Tärkein elementti ovat uunissa paahdetut paprikat, joista tulee lempeää makeutta, ja sopivan rasvainen liha. Tähän pataan käy mikä tahansa liha, haudutusaika vaan lihan mukaan (etuselkä, kassler, lapa --> parin, kolmen tunnin haudutus). Aion testata tätä samaa pataa broilerilla ihan lähiaikoina.

Lisäkkeeksi riisiä tai höyryttettyjä kasviksia. Huoleton ruoka, jonka voi laittaa uuniin ulkoilun ajaksi, haudutuksen kanssa kun ei ole kovin tarkkaa.

Paprika-jauhelihapata (6 - 8 ann.)

n. 1 kg punaista paprikaa

500 g nauta-sikajauhelihaa
2 (300g) punasipulia
1 tl suolaa
2 valkosipulin kynttä
1 tlk (390g) chili-tomaattimurskaa
70 g tomaattipyrettä
2 rkl punaviinietikkaa
½ tl suolaa
1 tl oreganoa
2 - 3 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä

1. Pese ja halkaise paprikat. Poista siemenet. Lado uunipellille kuori ylöspäin ja kuumenna uunissa grillivastuksen alla, kunnes kuoret muuttuvat osittain mustiksi. Nosta jäähtymään.
2. Ruskista jauheliha ja lisää sekaan pilkottu punasipuli. Kuullottele sipulia pehmeäksi. Mausta suolalla. Lisää kaksi valkosipulin kynttä (voit vaan hieman murskata kuorineen ja heittää sekaan ja kalastaa sitten kypsästä pois). Kaada uunipataan.
3. Lisää uunipataan tomaattimurska, tomaattipyre, etikka, suolaa, oreganoa, vettä ja oliiviöljy.
4. Kuori paprikoista kuoret pois ja pilko pehmenneet palat pienenmmiksi. Lisää pataan ja sekoita.
5. Nosta pata kansineen uuniin ja hauduttele 180 asteessa 1½ tuntia (tai sinne päin riippuen nälästä).

Manteliboston (pellillinen)

 
Pidämme siskoni kanssa tuplaristiäiset ja se onkin mahtava syy kokeilla uusia leivonnaisia ja herkkuja. Selaillessani talletettuja reseptejä huomasin Pirkan mantelinen bostonpelti - ohjeen. Siitä siis idea. (Tämä on siis testattu jo ennen vauvan syntymää, vauvan synnyttyä olen leiponut vasta omenapiirakkaa, tänään voisi laittaa miehen vastuulle kaikki kolme ja rentoutua keittiössä).

Tein mantelimassan itse. Jostain syystä suhtaudun epäilyksellä kaupan mantelimassaan. Kotitekoisessa versiossa on korkeampi mantelipitoisuus ja pärjätään toki ilman säilöntäaineita. Tein pullan veteen, nykyään teen useimmiten pullan veteen. Kun pullassa on täytettä, se ei todellakaan kaipaa maitopohjaa. Maidottomaksi koko bostonin voi muuttaa käyttämällä maidotonta kasvirasvalevitettä.

Sitten itse pullaan. Taivaallista. Kahvivieraatkin päättivät viedä reseptin mennessään.

Manteliboston (pellillinen, 40 ann.)

4 dl vettä
40 g hiivaa
1½ dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 11½ dl vehnäjauhoja
100 g pehmeää voita

Mantelimassa:
125 g mantelijauhoa
100 g tomusokeria
50 g voita
1 tl vettä

Toscakuorrute:
100 g voita
100 g mantelilastuja
1 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa

1. Valmista pullataikina. Liota kädenlämpöiseen veteen hiva, sokeri ja suola. Lisää kardemumma ja jauhoja vähitellen hyvin sekoittaen. Kun noin puolet jauhoista on lisätty, lisää pehmeä voi. Alusta loput jauhot taikinaan. Kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia.
2. Valmista mantelimassa. Sekoita kulhossa mantelijauhot ja tomusokeri. Lisää sula voi ja tilkka vettä, jotta saat sopivan (murumaisen) seoksen. Mantelimassan ei tarvitse olla yhtenäistä, kiinteää massaa, koska se murustellaan pullan täytteeksi.
3. Kauli puolet taikinasta 25 x 55 cm kokoiseksi levyksi. Murustele puolet mantelimassasta ympäri levyä. Kääri varoen rullalle ja leikkaa 20 viipaleeseen. Asettele viipaleet uunipannulle leivinpaperin päälle kierrepuoli ylöspäin. Leivo lopputaikina samoin. Itse asettelin pellille 5 x 8 pullaviipaletta. Välit kohoavat umpeen, kun pulla nousee.
4. Kohota hyvin liinalla peitettynä, vähintään 30 minuuttia.

5. Paista 200 asteisessa uunissa toiseksi alimmalla tasolla 15 minuuttia.
6. Valmista sillä aikaa tosca. Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kuumenna, kunnes seos kiehahtaa.
7. Ota pullapelti uunista ja levvitä tosca kevyesti ja mahdollisimman nopeasti pullan pintaan. Paista vielä kymmenisen minuuttia keskitasolla.

Uusi jauhopeukalo

Viikonloppu olikin tapahtumarikas ♥

Lauantaina shoppailtiin Ellin kanssa kunnon ruokaostokset ja lähdettiin koko perheen voimin nauttimaan viimeisestä mökkisaunasta Saimaan rannalla.

Sunnuntaiaamuna meille syntyikin uusi komea keittiöapuri, meidän perheeseen tarvittiinkin vähän lisää miesvoimaa. Meillä asustaa nyt entistä onnellisempi ja onnekkaampi perhe. Ruokailmiö jatkaa mutta älkää ihmetelkö pieniä hiljaisuustaukoja, voi olla vilskettä... Tai olen ainakin epäillyt, että jos talossa on kolme alle 4-vuotiasta, niin joka päivä ei ehkä herkkuja kokkailla!

Omena-vaniljapiiras (versio parhaasta omenapiirakastani)

Muistatte ehkä mascarpone-omenapiiraan. Sen ohje on täällä! Se on taivaallista, mutta kaapissa ei ollut mascarponea ja mietin kuumeisesti, että miten voisin sen ikään kuin vaihtaa johonkin muuhun yhtä herkulliseen. Päädyin paksuun, osin kermaan tehtyyn vaniljakiisseliin. Toimii!! Parasta tässä piirakassa on mehevä, paksu täyte ja rapea kuori!

Tämä on siis tismalleen sama piiras kuin mascarpone-omenapiiras, paitsi että mascarponetäyte on vaihdettu tuohon vaniljakiisseliin. Piirakka ei ole ihan helppo tehdä, sillä pohja pitää kaulia ohueksi ja taikinaristikotkin tuottavat päänvaivaa, sillä taikina on hieman murenevaa. Mutta aina ei voi leivonnaisia arvostella sillä perusteella, kuinka helppoja ne ovatkaan leipoa. Tämä siis vaatii kärsivällisyyttä, mutta kyllä se sitten lopputuloksessa maistuu.

Jos pohjaa ei saa yhtenäisenä vuokaan, ei kannata masentua, pohjaahan voi vapaasti paikkailla, ei se sieltä mihinkään näy. Ja kuten kuvista näette, en itsekään saanut taikinaristikkoa kovin kummoiseksi, mutta valmiissa piiraassa se tuppaa unohtumaan, ainakin kun saa ensimmäisen lusikallisen suuhunsa. Taas kokeilimme vielä jäätelö piiraan kanssa, mutta ei se sitä kaipaa, se on parhaimmillaan juuri sellaisena, huoneenlämpöiseksi jäähdytettynä.

Omena-vaniljapiiras

Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja (1 dl mantelijauhoa, jos haluaa korvata osan vehnästä sillä)
2 rkl sokeria
ripaus suolaa

Omenatäyte:
1,2 l pieniä omenanpaloja (n. 800 g), esim. Valkea kuulas
1 dl fariinisokeria
½ tl kanelia
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä

Vaniljakiisseli:
1 keltuainen
1 kananmuna
reilu ½ dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä
2 dl kevytmaitoa
1 dl vispi- tai kuohukermaa
vaniljatanko tai vaniljasiemeniä
1 tl vaniljasokeria

1. Valmista ensin vaniljakiisseli. Vatkaa kattilassa keltuainen, kananmuna ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää maissitärkkelys ja vatkaa vielä hetki. Kuumenna toisessa kattilassa maito, kerma ja vaniljatanko (vaniljasiemenet). Lisää lämmin maitoseos koko ajan vatkaten sokeri-munaseokseen. Kuumenna jonkin aikaa, kunnes kiisseli sakenee paksuksi. Lisää vaniljasokeri ja sekoita hyvin. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.
2. Valmista omenatäyte. Pese omenat ja poista siemenkodat. Kuori omenat halutessasi. Pilko omenat pieniksi paloiksi.(1cm x 1cm). Kaada omenapalat paistinpannulle ja lisää vesi, sitruunamehu, maissitärkkelys, kaneli ja fariinisokeri. Kuumenna keskilämmöllä viitisen minuuttia, kunnes omenat hiukan pehmenevät ja seos sakeutuu. Tarkista makeus, sillä jos omenat ovat erittäin happamia, voit joutua lisäämään sokeria.
2. Nypi jauhot ja sokeri voin kanssa sekaisin. Vaivaa hieman, jotta saat kiinteän massa, jonka voi muotoilla esimerkiksi palloksi. Ota vähän reilu puolet taikinasta palloksi ja kauli se varovasti hyvin (!) jauhotetulla pöydällä irotpohjavuoan  (halk. 24cm) kokoiseksi.
3. Voitele irtopohjavuoka (24 cm) ja nosta kaulittu taikina varoen kaulimen avulla vuokaan. Painele pohjaa varoen reunoja kohti ja muotoile reunoja ja lisää tarvittaessa taikinanpaloja siten, että saat piirakkaan n. 3 cm korkeat reunat.
4. Kaada haalea omenatäyte pohjan päälle. Tasoita hyvin, mutta varo, ettei pohja tai reunat halkeile.
5. Tasoita täytteen päälle kylmä vaniljakiisseli.
6. Kauli loppu taikina ohueksi ja leikkaa siitä nauhoja, joista voit muotoilla ristikon varovasti vaniljakiisselin päälle. Taikinanauhat katkeilevat helposti, mutta ulkonäkö paranee uunissa, usko siihen!
7. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 40 - 50 minuuttia. Seuraa piirakan pintaa, jottei pääse palamaan, mutta ottaa kuitenkin reilusti väriä ja rapeutuu!
8. Anna jäähtyä kunnolla (väh. 45 min), jottei piirakka murene, kun irrotat vuokaa. Anna jäähtyä vielä haaleaksi ennen kuin siirrät tarjoilulautaselle. Tarjoile sellaisenaan, tai vaniljakastikkeen kera.

Omena-kanelirahka

Tässä rahkassa on uuniomenan maku, sillä omenat kuullotellaan pannulla kypsiksi kanelin, voin ja sokerin kera.

Omena-kanelirahka (10 ann.)

20 g voita
600 g omenakuutioita (hapan lajike)
2 rkl sokeria
1 tl kanelia
500 g maitorahkaa
2½ dl vispautuvaa vaniljakastiketta tms.

1. Kuori omenat ja kuutioi pieniksi kuutioiksi.
2. Kypsennä omenakuutiot pannulla voin, sokerin ja kanelin seoksessa. Jäähdytä.
3. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi, lisää rahka vispaten. Lisää myös jäähtyneet omenanpalat. Tarkista makeus.

Riistakiusaus leipäjuustolla

Taas löytyi palkitseva uusi resepti. On se kyllä ihan kivaa palvelua noilta kaupoilta julkaista niin paljon herkullisia reseptejä. Yhteishyvässä on ollut porokiusauksen ohje, johon tuli pekonia, poronkäristyslihaa ja leipäjuustoa ja jotain sellaista oli pakko kokeilla.

Tein riistaversion, koska tykkään riistakäristyslihasta. Jotkut poronkäristykset ovat niin paksuina siivuina, että niistä tulee vähän tökeröä käristystä. Mutta ohuttakin löytyy ja kotimaisena vaihtoehtona poro on tietenkin sikäli ihan lyömätön valinta! Poro ja vastaavat riistalihat ovat muuten hyviä raudanlähteitä.

Erityisesti reseptissä kiehtoi leipäjuuston käyttö. Pekonin jätin pois ja en olisi sitä kyllä kaivannut. Kunnon käristys lihalle voissa valurautapannulla, kyllä siitä irtoaa makuja ihan tarpeeksi. Tämä oli tosi herkullista syysruokaa, tulee varmasti tehtyä toistekin!

Riistakiusaus (4 - 5 ann.)

25 g voita
1 pkt (240 g) riistäkäristyslihaa tai poronkäristyslihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
1 kg peruna-sipulisekoitusta
200 g leipäjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 rkl sinappia
ripaus suolaa

1. Kuumenna pannu ja sulata voi. Paista ja ruskista jäistä käristyslihaa kuumalla pannulla käännelleen ja riipien kypsiä paloja irti toisistaan. (Itse riivin paistettuja paljoa vielä pienemmiksi haarukan ja lastan avulla.) Mausta suolalla ja mustapippurilla.
2. Kaada uunivuokaan puolet perunoista. Lisää käristyslihat ja pieneksi kuutioitu leipäjuusto.
3. Lisää loput perunat ja painele tasaiseksi.
4. Kaada pannulle kera ja kuumenna, lisää sinappi ja ripaus suolaa. Kaada kermaseos kiusauksen pinnalle.
5. Paista 200 asteessa 1½ tuntia.
6. Tarjoa puolukkahillon, leipäjuuston, suolakurkkujen ja tuoresalaatin kera.

Prinsessapiparit

Jos meidän lapset valitsee kaupasta keksejä, niin yleensä he haluavat joko Carneval-, Prinsessa- tai Muumi-keksejä. Ei siis mitään taloudellista ajattelua ü. Mutta voihan prinsessa-keksejä tehdä kotonakin ja se on sitä paitsi ihan hauskaa puuhaa vaikka koko perheelle. Lapset viihtyvät piparinkoristelun parissa pidempään kuin vesiväri- tai askartelupuuhissa :) Tuntui se olevan oikein viihdyttävää puuhaa myös tälle vauvamahalle, jonka laskettu aika tuli ja meni eilen.

Elli pyysi jo kesällä, että tehdään pipareita, mutta nyt ajankohta oli jo sopivampi. Taikinana käytin tätä aiemmin julkaisemaani ihanan rapeaa ja vähemmän mausteista piparitaikinaa. Kuorrute on tomusokerikuorrute, johon lisäsin aavistuksen vihreää ja oranssia elintarvikeväriä. Piti käyttää muuten punajuurta mutta unohtuipa tuo..

Prinsessapiparit (30 - 35 kpl)

piparkakkuja

3 dl tomusokeria
1 kananmunan valkuainen
(tilkka vettä)
elintarvikevärejä

nonparelleja

1. Paista piparkakut tai keksit. Anna jäähtyä.
2. Sekoita kulhossa tomusokeri ja kananmunan valkuainen. Jos seos tuntuu liian jäykältä, lisää puoli teelusikallista vettä kerrallaan, kunnes koostumus on sopiva. Kuorrutteen olisi hyvä olla jähmeää, mutta kuitenkin sellaista, että se hitaasti hieman leviää ja pinnalle tehty kuvio tasoittuu hiljakseen sileäksi pinnaksi. Silloin kekseistä tulee siistejä. Liian löysä kuorrute valuu keksin reunojen yli ja liian jäykkää kuorrutetta ei saa tasoitettua.
3. Jaa tomusokerikuorrute kahteen osaan, jos haluat kahta eri väriä. Sekoita molempiin osiin aivan aavistus elintarvikeväriä.
4. Lusikoi kuorrutteet pakastepusseihin. Kun alotat kuorruttamisen, leikkaa pakastepussin kulmaan pieni reikä. Pursota kuorrutetta ensin ääriviivoiksi reunoille, sitten hieman keskelle ristiin rastiin ja tasoita sitten kuorrute esim. veitsellä tai muotoilutyökalulla. Ripottele pinnalle nonparelleja.
5. Anna kuivua hyvin. Purkita.