1. huhtikuuta 2011

Nyt tiedän, mikä on eines! Ja paljastan lempieinekseni..

Ajattelin kevennykseksi esitellä teille oman lempieinekseni, kunnes juurikin tajusin, ettei se ole eines, vaan pakaste, tarkemmin raakapapakaste.

Eines on teollisesti valmistettu ja jatkokäsitelty elintarvike, joka on syötävää sellaisenaan tai lämmitettynä. Sana on kuitenkin ollut olemassa jo ennen kuin varsinaiset einekset on keksitty. Aiemmin ja edelleenkin sana tarkoittaa evästä (ruokaa).

No, kun nyt kerran vauhtiin pääsin, niin esittelen tässä sen minkä meinasinkin. Meidän pakastimesta löytyy usein Sitruunaleikkeitä. Ne ovat siis paneroitua seitifilettä (53 %) Tykkään niistä tosi kovasti ja lisäaineitakin on yksi vaivainen E414. Niin ja sitruunahappo, joka on kuitenkin täysin luonnollinen aine. Olen laiska laittamaan kalaa ja musertunut sen faktan alla, että ostamani kala on lähes aina viljeltyä ja niinpä meillä kala kuin kala ajaa kalan asemaa. Nämä kalapalat tulevat pysymään lautasillamme.



Vaikka pidän itseäni ruokatietoisena valikoijana, en täysin välttele eineksiä. Tänä vuonna olen ostellut ainakin seuraavia tuotteita: nakkeja, makkaraa, porkkanalaatikkoa, lähileipomon lihapiirakoita ja perunasalaattia. Hei, ja kerran lättypitsat siitä ärtyneenä etten löytänyt himoitsemiani leivonnaisia. Kahdesta ensinmainitusta olemme ostaneet nitriitittömiä vaihtoehtoja ja perunasalaatista sitä, mikä sisälsi vähiten lisättyjä aineita. Lähileipomon lihapiirakan koostumusta ei kaupassa ollut mahdollista selvittää eikä myöhemmin kotonakaan eli ainoa vaihtoehto olisi soitto leipomolle. Tällainen on kyllä kuluttajalta liikaa vaadittu!

3 kommenttia:

  1. Mäkin rupesin miettimään mitä eineksiä meillä on tänä vuonna käytetty, satunnaisesti tai säännöllisesti. Tunnustaa voin ainakin pinaattiletut ja pinaattikeiton (vaikka molempia osaisi itsekin tehdä on valmiit vaan niin helppoja&nopeita). Ehkä perunasalaattia meilläkin ja punajuurisalaattia myös.. Nakkeja nakkikeitossa. Kala on hyvää ja helppoa laittaa, mutta en tiedä miksi meilläkin tulee tosi harvoin sitä syötyä! Ja jos syödään, on se yleensä lohta tai seitiä.

    VastaaPoista
  2. Hei, lueskelin vanhoja postauksiasi ja silmään pisti mainitsemasi nitriitittömät makkaratuotteet. Tiesitkö, että paljon parjattu nitriitti on itse asiassa luonnontuote ja sitä esiintyy luonnostaan esimerkiksi sellerissä? Lisäksi, nitriittiä lisätään nakkeihin ja makkaroihin erityisesti vakavan ruokamyrkytysvaaran takia; nitriitin käyttö estää botuliinin, hengenvaarallisen hermomyrkyn, kasvun tuotteessa. Makkarat ovat tuotteita joita usein otetaan esimerkiksi mökille ja terassille grillailtavaksi ja saattavat lojua vaarallisen kauan +20 asteessa. Ynnätään tähän vielä mahdollinen alkoholin käyttö, ja alkaa olla lähes varmaa, ettei kuluttaja enää mieti mahdollista bakteerikasvua makkaroissaan. Itsekin valveutuneena lisäainevälttelijänä olen kyllä kahden vaiheilla nitriitin suhteen, sillä on totta, että sen käytön myötä botuliinikuolemat ovat vähentyneet länsimaissa merkittävästi..

    VastaaPoista
  3. Juu, nitriitti on tuttu,myös punajuuressa ja esim.pinaatissa. Mieluummin syön nitriittituotteita harvakseltaan, sinänsä pidän kurissa nitriitin määrän. Eli olen vähentänyt myös makkaran ja leikkeleiden syöntiä. Se, että jokin tuote on luonnontuote, ei tee siitä lähtökohtaisesti terveellistä mutta toki ymmärrän,että on parempi käyttää nitriittiä kuin ottaa riski botulismista. Ilmeisesti pakattu savulohi on altis tälle bakteerille.

    Kiitos hauskasta viestistä, itse olen kyllä aika tarkka kylmäsäilytyksestä (tosin harvalla se jääkaappi taitaa olla alle 3 astetta, mikä olisi botuliinin kannalta ehkäisevä ja joskus mietin niitä kauppojen kylmäsäilytystiskienkin päällimmäisiä pakkauksia että kuinkahan on. Noita alkoholin lotraajia tuskin kiinnostaa terveysmielessä se, onko makkara nitriititön ;)

    VastaaPoista